Hurahti jonnekin tämä aika taas.. enkä ole päivitellyt fiiliksiä hetkeen. On ollut ylämäki-alamäki menoa siihen tahtiin, että olisipa bloggailutkin olleet kaikenmaailman sekameteliä vain..jotta ehkä ihan jees näin.

Kävin ma aamuna taas vaa'assa, kuten jokainen maanantai yritän muistaa. Paino on ihme kyllä laskemaan päin, lohdulliset 111,1 tupsahti ruutuun. BMI 35 raja lähenee, sitä kohden pusken villinä ja silti ajattelematta tätä asiaa yhtään sen enempää. Ruoka stressit ja muut loppui kun sanoin kiloklubille heipat taas - se ei vain sovi mun elämäntapoihin enää. Muistan ajan, jolloin se oli mun tärkein työväline - nyt vanha paras ystävä tuntuu viholliselle. Uskon, että monelle se edelleen toimii ja on oikeasti avuksi - minä en vain enää kuulu siihen piiriin.

Sitten palaan noihin aiempiin kommentteihenne..  Mitä tulee mun ulkonäköön vs. venäläinen kuulantyöntäjä. Michelinin ukko voisi olla yhtä pätevä vertailu. Itse en osaa pitää pituuttani kauneuden osana, koska en ole koskaan nauttinut pitkänä olosta. Olisin mielummin lyhyempi. Vaan päättäähän en sitä asiaa voi ja näin on elettävä. Hyötyä tästä toki on, yltää paremmin sinne sun tänne, mutta semmoinen sirous, mitä lyhyemmät naiset edustavat on mulle vain kaukainen haave.

Muutenkin olen huomannut tässä, että olen aika kriisissä kroppani kanssa. Muutokset eivät ole pelkästään positiivisia: ei sinnepäinkään. Ennen olin pehmeä, mutta sileä.. Nyt... löllö ja muhkurainen. Jippii... vaatteet päällä paremman näköinen kuin ennen, mutta esim. uimahallissa tunnen olevani enemmän tapetilla kuin ennen. Ja muutenkin: koko uusi olemukseni ja sen mukanaan tuoma huomio - hyvässä ja pahassa- on hämmentävää. En ilmeisesti näe todellakaan itseäni kuten muut, koska kovasti koen aina olevani se lihavin, rumin..  Ja hirveän herkästi masennun siitä fiiliksestä. 

Se on jotenkin tosi outoa.. jos näen ihmisiä, jotka pitää samaa kokoa vaatteita kuin minä, ovat samoilla linjoilla painon/BMI:n kanssa, niin en näe HEITÄ äärettömän lihavina tai muutenkaan sopimattomina.. pikemminkin kadehdin heidän olomuotoaan. Ja kaikki kommentit siitä, että olen itse samaa maata menee kuin vesi hanhen selästä... Plaah.

Geeneistä: itse koin nuoruuteni ihan silkkana kidutuksena, koska kärsin paino-ongelmista.. tuntuu todella pahalle ajatella, että saattaisin olla osasyyllinen jonkun samanmoiseen kokemukselliseen helvettiin. Vaikka TIEDÄN että painoon voi vaikuttaa.. ja uskoisin, että osaisin ohajata lastani oikean ruokailun ja liikunnan ilon pariin jo pienestä pitäen - ja varsinkin toivon, että osaisin kasvattaa terve itsetuntoisen ihmisen. Mikään muu ei niin tärkeää ole, kuin se, että hyväksyy itsensä ja rakastaa itseään. 

Mutten ehkä ole ihan niin kaukana, että jättäisin oikeasti lapset (mahdollisesti) hankkimatta sen vuoksi, millainen olen. Toinen asia onkin, voinko edes saada lapsia.. Aikoinaan, kuten olen joskus kertonut, yritimme vuosia exäni kanssa ja lopputulos oli... ei mitään. Ei se ole siis mitenkään itsestäänselvä asia, ja olen sen hyväksynyt. Voi olla, etten koskaan tule saamaan biologisia lapsia - sen surun aika on sitten, jos näin on. Mutta ajatuksenakin adoptio kuulostaa hyvälle. Vanhemmuus ei ole biologiaa - pelkästään.

Mitäs sitten.. Liikkumisiani: ei ole. Ulkona on liian kylmä lenkille: keuhkot ei tykkää yhtään ja uimaan en halua mennä, kun sitten pitäisi kaikenmaailman hiustenkuivaus operaatioita ja muita harrastaa. Yritän töissä olla sitäkin aktiivisempi: lumitöitä pihalla ja juoksentelen ylös alas portaita ja jumppailen skidien kanssa. Kunhan tulee hieman vähemmän pakkasta menen taas lenkkeileen, se on varmuutta se. 

Pitäisi alkaa makseleen laskuja ja laitteleen sähkäriä.. ja mennä suihkuun ja kaikenlaista.. sitä ennen vielä tän päivän syömiset, huvin ja urheilun vuoksi.

AP: kaksi kuppia kahvia kevyt mölöllä

LO: lohikiusausta, tavis salaattia (amerikan salaattia ja paprikaa) lorauksella salaatinkastiketta..

VP: 2 näksyä keijulla ja sulatejuustolla, lasillinen piimä

VP2: kahvia mölöllä ja 2 mini donitsia (semmoisia ihan minejä, joku 5cm halkaisijaltaan)

VP: 1 ruispala, becelillä, 4 kinkkusiivulla, ja puolikas suolakurkku

PÄ/IP: 3rkl papuja tomaattisoossissa, 1/3 osa kevyt HK:n sinistä, 2 munaa ja kaikki paistettuna becelissä pannulla...

Kalorit ei kiinnosta eikä muukaan. Kohan raportoin. Nyt jatkamaan hommeleita.....son moro.