Trallaalllaa... ei mulla ole siis mitään järkevää asiaa.. Viikonloppu meni.. mitä se toi tullessaan on pieni Prinssi... siskoni pyöräytti eilen, 14.4 kello 17.36 rv 36+0 ruttuisen pikkumiehen.. Kaunis hän on ja täti on taas mahdottoman ylpeä pienestä uudesta ihmisen alusta.. On jo järjestyksessä seitsemäs.. Olen siis varsinainen multitäti - kyseenalaistan tämän sen verran, etten suostu kukkamekkoon...
Mutta se siitä... julkaisen pienestä miehestä kuvia, kunhan hän on hieman kuvauksellisempi.. nyt aika rutussa ja punainen ja turvonnut... matka maailmaan oli rankka ja yksiöstä kiskottiin pihalle ennen aikojaan siskon huisin korkeiden sappiarvojen takia.. Kurja vaiva, mutta onneksi kaikki meni hyvin, sektioltakin säästyttiin.
No NYT se siitä..
Oma viikonloppu meni lapsenlikkana ja sitten ystävän kanssa ollessa.. juotiin muutama olut ja pelattiin xboxilla ihan päättömiä pelejä.. Oli todella rentouttavaa ja ihanaa, kunhan ensin olin päässyt surustani yli.. perjantai ja lauantaikin puoliksi meni käsitelessä ilon ja onnen keskellä hyvin ristiriitaisia tunteita omasta lapsettomuudesta.. se tuska on niin käsin kosketeltavaa, kun itse ei kykene siihen, mihin nainen kun nainen melkein pystyy.. oma naiseus hukkuu tuskaan ja mietin, mikä mussa on vikana ja miksi olen tälläinen.. Läskit on ainakin vikana, mutta ne ei kuulemma riitä syyksi tälle kaikelle.. mun menkkojen mukaan voi tarkistaa vaikka almanakan ja kellon.. huoh. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun käsittelen omaa suruani vaikka iloita pitäisi.. ja tässä hormonimyrskyn viime hetkillä ennen menkkahelvettiä tunteet on vielä enemmän pinnassa.. itkin pitkään ystävän kainalossa, juttelin ystävien kanssa, jotka tietävät mitä tää paska on.. ja helpottihan se olo siitä.. Aamulla toki iski tänään uusi itkukohtaus kun kävin katsomassa pienen prinssin ensikuvan naamasta.. silitin typeränä puhelimeni näyttöä ja mietin, miksei mulla voi olla lasta. Mutta ei ole, ja näin se on. Avaan silmiä sille vaihtoehdolle, etten koskaan tule saamaan lasta. Kipeää, mutta onneksi asiaa on työstetty jo 10 vuotta, niin ei tule ikäänkuin.. nurkan takaa tämäkään....huoh...
Noita surukohtauksia lukuunottamatta olen oikein pirteä ja suht hyväntuulinen.. taitaa nuo laamalääkkeet alkaa pikkuhiljaa antamaan jonkinasteista vastetta: elän toivossa, että musta tulee pian tasapainoinen taas.. Vaikka samalla pelkään sitä tietoa, että tyyntä myrskyn edellä... elämässä on asioita, joita pyrin muuttamaan.. koska .. koska olen jollain tapaa onneton. Mutta mitäpä niistä nyt tässä kohtaa..eivät ole varsinaisesti päivän puheenaihe kamaa...
Huomenna menen vaa'alle: pelottaa jo hirveesti :O Viimeksi kun tarkistin olin kilon plussan puolella :O Pääsiäinen toi vissiin kiloja.. ja hormoniturvotus päällä ja vielä mitähän muuta.. ja rehellisesti: ei nämä syömiset ole taas olleet sitä parasta A-luokkaa. Asiaan yritän paneutua tulevalla viikolla, ja toukokuun loppuunhan mulla on se maaginen tavoite olla alle 100.
Tähän vielä lopuksi paita, jonka tilasin Shopninkasta kesää silmällä pitäen:
Pirtsakkaa sinimustaa kesää silmällä pitäen. Tilasin 2XL koon, koska en halua olla HK:n sininen nakkimakkaran kuorissa.. 1XL vastasi niin omia mittojani, vain joitakin senttejä suurempana, etten kertakaikkiaan sitten uskaltanut sitä ottaa.. Tunnustetaan: läski mikä läski 
Kommentit