Hyvää huomenta... 

Viimeksi piti hieman tuota juttua jatkaa, ka en sitten jaksanut enää keskellä yötä.. Leikkausasiasta tuli aikalailla kaikki sanottua.. Se tuntuu monesti jo niin kaukaiselta, että mietin, tapahtuiko se mulle.. Kyllä, siitä on pari söpöä arpea masussa ja tietty nää uudet..jo totutut tavat. Ja tää mun kutistuminen. Ajattelin niiden kadonneiden muutoskuvien tilalle nyt läväyttää uudet... Karua katsottavaahan ne on, mutta niistä näkee mun kehityskaaren aika selkeesti. Muistutuksena myös itselleni. Unohdan joskus kuinka iso olinkaan - en painoa, mutta sen, mille näytin. Kuvat tulee päätteeksi.. uh hah.

Tuota blogin nimeä edelleen mietin... taitaa mennä nimi vaihtoon. On aika alkaa elää sitä "normaalia elämää". Kai..?

Olen tässä ollut ääri uupunut ja eilen yritin lieventää väsyä lähtemällä lenkille. Se koko puuha on taas jäänyt, kun olin pidemmässä sairastelukierteessä - nämä ihanat hengitystie infektiot ne vaan jatkuu mulla, huolimatta siitä, että paljon on koitettu sen asian eteen tehdä.. Mutta nyt toistaiseen olen taas terve ja kovalla kädellä tappelen sitä vastaan, jotten mitään saisikaan. D-vitamiinia isolla annoksella ja muutenkin yritän elää terveemmin: mihin tuo lenkille raahautuminen sopii paremmin ko hyvin. Eilinen lenkki oli pariasataa metriä vail 8 kilsaa, pari intervallia jaksoin vetää.. kerrallaan huimat 250 metriä.. Minne katos ne ajat, ko jaksoin hölkkiä 3 kilsaa??? Putkeen?? Hmm.. taisin olla silloin alle 20.. hoh hoijjaa... Tavoitteena on jaksaa se femma jossain kohtaa hölkkii.. koska, who knows? Ensi elämässä? :D 

Mitäs muuta kuuluu? Olen niin laiskasti päivitellyt tätä blogia, että liekkö kaik lukijatkin karanneet :D  Jotenkin ajatukset olleen ihan muualla ja niin vähän kasassa, ettei ole saanut sanaakaan juurikaan alas.. Maaliskuusta saakka olen ollut saikulla - kesällä oli melkein 2 kk tauko, kun en ollut, mutta muutoin.. ja olen joulukuun loppuun saakka näillä näkymin.. Päässä viiraa tasaiseen tahtiin.. on parempii päivii, sit on niit todella huonoi.. ja mielialat menee ihan mielen ja tuulen mukaan.. Ylös alas.. lääkityksen pitäisi olla kohdallaan, mutta tähän epävakaaseen persoonallisuuteen ei lääkkeet auta ja se taitaa olla se ykkösongelma juuri nyt.. Olen vasta tutustumassa aiheeseen, ja aiheen kautta itseeni - uudelleen. On ihana, kun vihdoin löytyy jotain, mikä selittää niin monia mun ajatuksia ja tekoja.. mitä en ole koskaan ymmärtänyt edes itse: en edes uskalla miettiä mitä muut on ymmärtäneet. Mutta joskos se tästä.. nyt ainakin olen taas terapiassa ja käyn semmoisessa ryhmässäkin.. vertaistukiryhmä-terapia ryhmä.. rakkaalla lapsella monta nimeä. Ja siitä on ollut todella paljon jeesiä, vaikka se onkin ihan äärettömän raskasta.. Mutta nyt syksy mennään näillä mitä on ja mietitään mitä alkaisin tekemään tulevaisuudessa.. Rakastan lasten kanssa työskentelyä  - ja olen oikeasti hyvä siinä - mutta ne kaikki pöpöt mitä siel liikkuu ei sovi mulle ollenkaan.. siit tulee aina se kierre joka ajaa mut burnouttiin loppupeleis.. Mietin, mikä musta vois tulla isona?? Jotain, jossa saisin olla ihmisten kanssa tekemisissä.. pitää miettiä... ankarasti..... 

Nuo reissutkin.. Islanti: oli aivan tajuttoman upea paikka. Mun sydämen palanen jäi kyllä sinne ja sinne on siis pakko päästä joskus uudelleen. Niin uniikissa paikassa en ole koskaan vielä päässyt käymään.. Se karu kauneus,, se villi luonto.. se.. kaikki! Voisin siit tehdä oman juttunsa jossain kohtaa... kuvineen.

Mutta nyt, niitä muutos kuvia.. ja sitten pitänee alkaa valmistautua terapiaan lähtöön. 

Tässä tulee hirmukuvia 


n.180kg

 
165,7kg

 
n.153kg

 
n.143kg

 
n.135kg

 
119kg

 
n.104kg


n.93kg

Tadaa. That's me.