Tammikuun alussa siis päätin aloittaa laihduttamisen.. jotenkin olin asentanut itseni jo sellaiseen moodiin, etten enää koskaan LAIHDUTA, vaan elän terveellisesti ja paino tippuu hissukseen - sen verran vanha konkari olen, että tiedän, miten syödä hyvin ja niin, että kalorit ei pilvissä pompi - ja sitten kun ei enää tipu (eli perjaatteessa tilanne NYT) on kehoni tullut siihen tilaan, jossa sen on hyvä olla....
Kehosta viis! Mun PÄÄ ei ole tyytyväinen vielä. Numerologiaa puhtaasti; oli mun painoindeksi alle 30 eli on, niin silti 90+ kiloinen nainen on mun korvissa lihava. Ja mä haluan sen lihava sanan yktäni leijumasta. Mä annan itselleni luvan ajatella toisin vasta, kun olen turvallisesti 80+ kiloissa. Tarkoittaa siis ainakin 87 kiloa, 85 parempi. Silloin en enää voi sanoa itseäni lihavaksi, vaikka sille näyttäisinkin roikkojeni takia; niiden roikkojen alla on hoikempi minä. Oma äitini EI ole lihava missään tapauksessa, ja on mitoiltaan aikalailla 172/82-84 kg. Äitini on kurvikas, muodokas Nainen. Luiseva en koskaan haluaisi edes olla, kyllä naisessa pitää jotain muutakin olla kun luut ja nahka päällä. Mielipide asioita.
Tärkeintä on kuitenkin Terveys.Olla terve. Syödä hyvin. Liikkua sopivasti. Nukkua. Pitää huolta kehostaan kaikintavoin. Siinä on ollut se mun päätavoite siitä, kun leikkaukseen lähdin. Että voisin omalla elämiselläni mahdollisimman hyvin välttää ne sukurasitteet ja elintasosairaudet, joita lihavuus mukanaan tuo. Itseni kohdalla verenpaine laski, liiankin alas... ja verensokerit normalisoitui hyviin lukemiin, kolestrolit on erinomaiset.. Kevään ajan yritän lisätä arkiliikuntaa ja heti kun lumet sulaa ja tuolla oikeasti tämmöinen lussu voi liikkua, niin aloitan taas hölkkälenkit. Viime kesänä aloitin juoksemisen (hölkkäämisen....) ja ensi alkuun en jaksanut hölkkiä kuin 100metriä. Loppukesällä meni jo melkein kilometri kerrallaan. Vähänhän se on, mutta alkuasetelmaan.... loistosuoritus. Ja tänä vuonna pystyn taas parempaan; olenhan n.10 kiloa kevyempikin.
Janette olit kysynyt saisiko muhun yhteyttä millään. Toki. Ilo kuulla, jos tästä on läpättämisestä täällä on ollut jollekin hyötyä. Heitä vaikka s.postia [email protected] ossaan, niin sieltä tavoittaapi näin alkuunsa ainakin.
Pitääkin tästä kohta lähteä liikenteeseen: menen verikokeisiin tarkastuttamaan hempan ja rauta-arvot.. viimeksihän multa löydettiin massiivinen aneminia ja tyhjentyneet elimistön rautavarastot ja pienentyneet punasolut joiden hempan sitomiskykykin ol surkee... Ja B12 vitamiinien iiiiiso vajaus.. Sain marraskuun alussa yhden piikin jo, auttoi muuten vatsakipuihin! jotka nyt on alkaneet hiipimään takaisin.... mutta uutta shottia siis tänään hakemaan ja verta antamaan rautakuurin jälkeen.. Katsellaan, mitä siel on, onko mitään uutta tapahtunut.. Rautaa olen nyt syönyt.. kuukauden ja reilun ensin tupla-annoksella ja nyt enää normiannoksella, kun maha päätti, että rautatabut ei ole ystäviä...
Olen siirtynyt muuten käymään perjantaisin vaa'alla, 2,5 vuoden jälkeen toooosi omituista, mutta vaihtelu virkistää... Ylihuomenna siis uusia numeroita kehiin.. nyt tosin olen juuri noroviruksesta toipumassa, siksi kotonakin vielä tänään, että voi olla, että ne numerot on vähän alakanttiin.. ensi viikolla realistisemmat, vaikka ruoka taas jo maistuukin.. ja selkeetä miinusta on varmasti tullut ihan oikeastikin, koska viimeiset kaksi punnitusta olen plussannut: menkat ja olin särkylääkekuurilla ja tosi turvoksissa ja silti kokoajan laskenut kaloreita... syön noin. 1600-1700 vuorokaudessa, jolla kiloiklubin mukaan pitäisi laihtua... vaan eipä o tulost viel tullunna... Plaaaah.
Vaan nyt menoksi.
Kommentit