Tuntuu, että tää matka on kuljettu jo aikalailla loppuun.. en ole vieläKÄÄN tavoitteessani ja samalla olen mennyt jo ohi monen alkuperäisen tavoitteeni... Mun kaikkein suurin tavoite oli päästä alle 100, 95 oli jo siellä aivan äärilaidassa, perällä, kaukana, tavoitettamattomissa.. Ja nyt olen kymmenen kiloa siitä melkein. Vaan matka jatkuu.. nuo viimeiset 2,1 kiloa saavat viedä vaikka sen kuuluisan hengen, mutta silti....

 

Elämässä on muutenkin tapahtunut niin isoja asioita, muutoksia, että olen ihan pyörryksissä ja siksikin mietin, että tämä blogi, jonka tarkoitus oli olla mun tuki, turva ja purkusatama tällä matkalla, voisi vaipua hiljaisuuteen, ja voisin aloittaa ihan muualla, ihan uuden, niinkuin uusi on elämäkin. Enkä puhu nyt vain tästä painonputoamisesta...

 

Mutta joo, nyt tulikin kiire lähtee liikkuun... terapiaan.. kiitos puhelimen kalenteri, joka muistuttaa mua silloin, kun en itse muista... :P