Ensimmäinen postaus, ensimmäinen askel. Pitkään mielessä ja toiveissa pyörinyt lihavuusleikkaus päätös on tehty itseni kohdalla. Huomenna alkaa urakka yrittää päästä itse leikkaukseen. Olen suuntaamassa yksityiselle puolelle, koska en jaksa ajatella edes sitä rumbaa jonka täällä PK seudulla joutuu läpikäymään ennen kun saat päätöksen, mahdollisesti kieltävän, koska jonot on pitkät ja itselläni ei vielä ole mitään liitännäissairauksia...

 

Itsestäni hieman: olen 1981 syntynyt, tarkalleen elokuussa ja painoin silloin noin 3600g. Nyt olen likipitäen 170 kiloa painavampi. Vartta on kasvanut 175cm, eli käytännössä olen yhtä pitkä kun painava. Laihdutuksia on takana vaikka kuinka. Minä olen yksi niistä, joka on käynyt läpi kaikki kuurit aasta ööhön ja saanut pudotettuakin paljon... paino vaan aina tuppaa kipuamaan takaisin... olen ollut pussikuurilla, olen ollut ravitsemusterapeutin valvonnassa vuoden päivät, kiloklubi on tuttu ja turvallinen, vaan kun painoa on näin paljon, tuntuu normaalipainoon (max76 kiloa minulle) pääsy liian isolta askeleelta ottaa. Ja kun ikää alkaa olla enemmän kun normilla ensisynnyttäjällä suomessa, niin sekin kolkuttaa takaraivossa koko ajan: vauvakuume.Mieheni kanssa olemme tosin päättäneet, ettei lapsia tule - edes yrittää - ennenkuin minun terveydelleni se on vähemmän vaarallista ja riskit pienempiä. 

 

Huomenna palaan asiaan, kun olen ottanut yhteyttä yksityiselle klinikalle asian tiimoilta. Jännittää ja pelottaa, olo on toiveikas ja samaan aikaan yritän varautua pahimpaan...