Päivä Uno nutreilla. Aamulla kävin ottaa alkupainon, katsellaan kuinka alas pääsen lauantaiksi. Tällä hetkellä on pelkkää nutriletin suklaata - tarkoitus hankkia muitakin, kun kerkeän jonnekin missä myydään..kenties huomenna jo... en ole vielä ihan vakuuttunut, että tää päivä menee kokonaan pelkillä nutreilla - saattaa olla, että kana-kasviskeittoa olois päivälliseksi - kaloreissa tähtään kuitenkin alle 800. Joka ikinen muru siis lasketaan..maksa rakas, KUTISTU!! Nälkä ei ole ollut, ei yleensä ekana päivänä olekaan.. kolmatta kauhulla odottelen..siihen asti menee, sit tekee tiukkaa ja sit helpottaa..

Kamalan ihanaa kamalaa ajatella, että kahden viikon päästä mut on jo leikattu.  Iltapäivälle iski mulle leikkuu ajan, tarkempi aika tulee postissa, mutta sinne suuntaan... hirmuisesti mietityttää ja pohdituttaa ja pelottaa ja ilottaa ja kaikkea sekaisin. Mietin, mikä olo sitten on, koskeeko, olenko hengissä edes... tulevan varalle mietin, tulenko joskus katumaan tätä, entäs jos tulen, tai jos en laihdukaan kun 20 kiloa ja se siitä.. mitäs jos sitä tai tätä.. Tiedän kaikenlaista, mitä on edessä.. ihan uudet tavat, ruoasta tulee ihan erilainen ystävä kun se nyt on - en tiedä vielä millainen, en osaa ajatella, varautua.. mutta olettaisin, että koska olen sopeutuvainen ja avoin sekä jollain tapaa hyvin perfektionistinen, niin siitä selvitään... Mutta kuinka oppia juomaan oikein?? Ettei imaise kerralla sitä puolta litraa? Mä olen kova juomaan - pitkän opiskelun tulos ja nyt pitäs oppia päinvastaista? Huh.

Tupakasta vielä... nyt on päivä kaksi ilman. Ei tuota taas ei minkäänlaista tuskaa... no.. meni hiukka kaemmin siinä luopumis prosessissa - omaa laiskuutta ja tuttuun turvautumista - mutta nyt sekin on tehty. Tuntuu hiukka tylsälle: en polta, en syö... mitäs sit tekis??? Jois? Nukkuis..? En tiedä. Hauskaa kokeilla rajojaan taas ihan uudella tavalla.