Ollut kertakaikkiiaan aivan kamala viikko. Aivan liikaa tekemistä ja aivan liian vähän unta ja aivan vääränlainen syömisrytmi ja syömiset. Pastaa ja leipää kulunut tällä viikolla aivan yli normimäärien - pastaa syön yleensä hyvin harvoin, tällä viikolla jo kaksi kertaa... leipä on nopea eväs.. plaaah.

Muiden murheet ja huolet vie energiaa ja muiden asioiden järjestäminen... töissäkin työkaveri ollut saikulla koko viikon ja sijaista ei ole ollut - työmäärä on siis kaksinkertaistunut. Ja vielä tämä hormonihelvetti tässä päällä, niin olo on varmuudella surkea.

Odotan sunnuntaita aivan villinä, että saan NUKKUA pitkään ja rentoutua. Sunnuntaina olis myös leikattujen tapaaminen, jonne koitan jaksaa raahautua - mielelläni ihmisiä menen tapaamaan, ei sillä, mutta nyt tuntuu, että kaikki ns. ylimääräinen on vain rasitus.

Sain vihdoin FES-leikkaukseni arvion: marraskuussa olisi tarkoitus suorittaa tämä operaatio. Saikkua siitä kuulemma tulee viikko-kaksi, riippuen hiukka. Onko väärin odottaa pääsevänsä sairauslomalle???! On se, mutta juuri NYT odotan sitä. Sitä ennen on ihan virallistakin lomaa tiedossa 3 päivää viikonlopun yhteydessä.. Lähdemme miehen kanssa jonnekin lomalle, paikka on vielä X, kun emme ole päättääneet minne ja miten ja kuinka pitkäksi... tod.näk joku Euroopan kaupunkiloma - ei 5 päivässä muuta kerkeä...

Mutta näihin tunnelmiin - nyt töihin ja illalla muutto-orjaksi pakkaamaan ja lastaamaan ja pitäisi vielä ajaa se  muuttokuorma 140km päähän - ja tultava takaisinkin... Mä en jaksa.