Hääpäivät ja kissan synttärit takana..joku ihmeen aviokriisi meillä menossa, kun mykkäkouluksi heittäydytään joka ilta.. eilen mentiin lenkille sulassa sovussa, mutta saatiin taas aikaseen murjotusta, kun puhuttiin lomasta.. siis oikeesti. 

 

Tapella lomasta?? Mies haluaa nähdä muka eksoottista Suomea, Lappia mieluiten, mennä jonnekin pirun korpeen talsimaan vavan varteen..argh. Näen silmissäni jo kauhukuvia rikki revitystä ihostani - olen oikea hyttysmagneetti - ja hermoromahduksesta, jonka saan kun olen liian kauan poissa sivistyksen parista.. Mä todella todella todella rakastan luontoa ja musta on ihana kävellä siellä - ja sitten tulla pois, ei jäädä asumaan.

Muistutin miestä myös siitä, että viime vuonna HÄN sai unelmalomansa.. vuokrattiin mökki kaukaa Vaasasta merenrannalta serkun ja sen miehen kanssa. Me serkkuni kanssa maattiin arskassa ja tehtiin kotihommia, kokattiin ja hoidettiin kaupassa käymiset.. miehiä nähtiin saunassa ja ruoka-aikaan, muutoin maleksivat milloin missäkin rämeikössä uistinta uittamassa. Sanoin sitten J:lle että jos me mennään taas sellaiselle lomalle, tarkoittaa se sitä, että on tehtävä kaksi lomaa. Toinen mun makuuni. 

J päätti ettei edes halua jakaa harrastustaan mun kanssa. No selvä. Kala on hyvää - lautasella. Ja joskus mökillä mato-ongella istuminen on jees. Mutta se luonto kiehtoisi.. kauemmas menoon pitäisi olla oma auto, jota meillä ei ole, kun sille ei ole tarvetta - todellista ja jokapäiväistä niin, että sen pito kannattaisi. Helpottaisi se varmaan montaa asiaa, mutta hyvin on pärjätty ilmankin. 

Loputulos jokatapauksessa on Islanti. Lomasuunnitelman lopputulos siis. Siellä me ollaan molemmat aina haluttu käydä, siellä on luontoa ja kaupunkia. Reykjavik lie siis seuraava kohteemme.. Lämmin siellä ei ole ja sataakin usein, mutta silti sinne olisi kiva mennä..  Talvikohteena sopisi Azorit, Madeira tai Brasilia.. jonnekin Amazonin puron varteen kuulemma.. hih.. Mutta katsellaan nyt, pääseekö sitä ees minnekään, koska J:n loma on vasta syyskuussa ja itse en tiedä vielä, mitä silloin teen.. 

Olen tässä taas kärvistellyt itseni kanssa, kun en saa itseäni innostumaan opiskelusta. Huomiseen tenttiin en ole avannutkaan kirjoja, en avaa enkä aio edes mennä paikalle. En pysty, en halua, en jaksa. Olen saanut koko kevään hyviä numeroita, 3 on huonoin, pääosin 4 ja 4,5 kaikki.. mutta en saa itseäni innostumaan. Tuntuu pakkopullalle ja kaipaan töiden tekemistä ja lasten kanssa oloa. Olenkin miettinyt, että jos menisin lähärin tutkintooni hankkimaan hammashoitajan pätevyyden - se on aina kiinnostanut ja tekisin sitten vain töitä.. En uskalla edes ajatella, kuinka kamalan pettyneitä mun vanhemmat tähän ratkaisuun olisi, äiti varsinkaan.. mutta J eilenkin sanoi, että tää on SUN elämä, ei kenenkään muun. Saa nähdä mitä tapahtuu.. näin yhden ihanan työpaikka ilmonkin, mieli halajaisi hakemaan ihan kamalasti............

Sitten taas jauhan läskejäni. Tuntuu että kutistun koko ajan, ja kävin sitten aamulla vaa'alla ihan vain todetakseni, että näin on. Paino näytti 128,7. Nytkö se sitten taas ropisee alas niin, ettei perässä pysy ja jumahtaa taas pian junnaamaan paikoilleen useammaksi viikoksi.. vaikka varsinaista jumia mulla ei ole ollutkaan, mutta tuskastuttavan hitaasti menee ja pomppii ees taas.. Ajattelin hieman ruokapäikkyäkin taas pidellä..

Eiliset murkinat:

2 kp kaffea mölöllä

1 rainbown rasvaton mansikka-vadelma rahka, 30g kadett 10

3 kevyt nakkia, 2 munaa - paistettuina 60% becelissä

1kp kahvia maidolla

kurkku-tomaatti-sipuli-amerikan salaatti salaattia, jossa öljyä ja suolaa ja pippuria kulhollinen, lisänä 85g tonnikalaa öljyineen ja 8% fetaa n.100g.

3 hapankorppua (á 10g kpl), beceliä ja kadettia 6 siivua

1 pala Milkan 3 suklaan suklaata

Kalorit: ei tietoa, eikä kiinnostusta 

 

Jos menis tekee kotihommia.. en tajua mistä tätä pyykkiä kertyy, mutta pestävä on joka päivä ja siltikään se ei lopu