Johan oli vaikee toikin päivämäärä saada osumaan... hoh hoh..

Ensin kommenttiläpäisy:

Petta: Oikeasti onnistuneelta? Huh, kun kuulostaa pelottavalle ja en missään tapauksessa koe olevani oikeasti onnistunut.. Onnistuminen mun silmissä on sitä, että saavutetut tulokset säilytetään. Mutta mihin mun painonputoaminen perustuu, on tän reilun 35 kilon suhteen, niin sanottavahan on, että 18+ kiloa tuosta on vatsalaukunohitusleikkauksen aikaansaantia. Toki 2008-2009 vuodessa sain 29,7 kiloa pois itsekseni, ihan vain elämäntavoilla. Käytin kiloklubia, söin kaikkea mutta rajoiteiulla määrillä, omistin karkkipäivän, liikuin mielen ja tuulen mukaan.. painon pudottaminen sinällään on mun mielestä suhteellisen helppoa - silkkaa matematiikkaa - mutta se, miten siellä saavutuksissa pysytään.. huh huh.. 

Nyt leikkaukseni jälkeen mun paras neuvo on nopeiden ja turhien hiilareiden välttely sekä sokeriin huomion kiinnitys. Rasvaa ja proteiinia en välttele missään mielessä, rasvanlaatua sen sijaan kyllä. Ja tällä hetkellä mun fysiologia säätelee määrää aika hyvin. 

Mikä on iso ero entiseen on se, että ennen söin todella runsaasti kuituja ja heviä päivittäin (määrät n.70g kuitua/700g heviä) ja nyt taas en syö kumpiakaan edes liki ns. suositusmääriä. Koska se ei sovi mun uudelle mahalla ja tälle dieetille. Ja mä söin (ja edelleen!) useasti päivässä. Useasti= vähintään 6 kertaa päivässä, usein jopa 8. Pienesti ja useasti. Ja vesi parhain voitehista, sitä saa ja sietäisi juoda pari litraa päivässä..tekee kutaa koko keholle. 

Sari: Oli se ihan romskua juu, tuo uusi vuosi.. mutta ei silti mitään siirappista..hih..mitäs me vanha pari enää.. Laitoinkin sulle eilen viestin treffeistä, jos et enää jaksa sinne tulle, sit mä tuun sinne tässä heti kun saadaan sovittua aika.. Ja pian sitten saankin tulla jo uudelleen pienokaista katsomaan.. Mietin kovasti, mitä päätitte tänään siellä tapaamisessa.. odottelen uutisia 

Lia: Ihanaa, kun piipahdit taas! Mitä tuohon 30 kiloon tulee, sen pitäisi olla ns. helppo nakki mulle, koska mulla on kuitenkin tää leikkaus tukena.. ja vasta eka vuosi sen jälkeen menossa.. painon pudotus arvio oli RT:ltä ja kirurgilta mulle n. 40-60 kiloa.. ja nyt on 18 menty..Niin puristan ton 30 sitten vaikka tekemällä mitä! Ja toisaalta - pystyonhän siihen silloin ilamn leikkuutakin melkein, niin kyllä tää tästä.. Ja säkin pystyit! Kuulostaa isolle, ja onkin, muttei mahdoton. Haastetta on oltava... 

Mun positiivinen asenne on varmaan suurin haaste noista ja samoin tuo tuhlailu.. Ostoksilla olo vaan ON kivaa! Viime yönä juuri iski raha ahdistus, kun muistin kaikki maksamattomat laskut ja tulossa olevat.. mutta ne on toisaalta viime vuonna jo tehty, et perjaatteessa niit ei lasketa.. hihi.. Mutta tosiasiassa opiskelijana mun on pakko muuttaa tätä kulutusmaniaani.. Ja se on mun suurin haaste. Joudun varmaan luovuttaa kaikki korttini miehelle ja ruveta ruinaamaan viikkorahaa... niin ja pyytää sitä bloggaamaan kaikki nettiostospaikat..hmm.. 

Liikunta hinku? Ei mulla oikestaan ole sellaista Paloa liikkumaan, mutta tiedän, että syytä olisi ja jos edes sen 2 kertaa viikossa saan sen aikaseen, salilla todennäköisesti ja kävelyillä - kevään tullen uimallakin - niin hyvä on. Lihaksiani tässä ajattelen.. paino kun putoaa, niin soisin sen olevan läskiä mikä katoaa, ei lihasta.. ja huomaan jo, että kunto on laskenut ihan alamaailman tasolle.. Onneksi tiedän, että kuukauden kulttua ollaan jo ihan toisessa kunnossa. Ja varsinkin nyt, kun koulussa vaan istuskellaan pääosin, niin se aktiivisuus on saatava muualta.. Ja sain taas siskonikin salille..ja ihania ystäviänikin on samalla salilla, joten se myös toimii sosiaalitajana... 

Proteiineihin vielä palaan:

Leikkauksen jälkeenhän siis ns. normisuositukset lakkaa toimimasta ja pääpaino ruokailuissa asettuu proteiineille. Joka aterialla tulisi nauttia jotain proteiinipitoista ja esim. ruokalautasella syömisjärjestys on proteiinit, kasvikset, lisuke (peruna-riisi ym.) Proteiinipainotteisuus varmaan monestakin syystä.. mutta uskoisin, että sillä on tekemistä sen kanssa, että elimistö tarvitsee proteiinia rakennusaineenaan ja kun ruokaa saadaan normia vähemmän, niin tärkeydessä se ohittaa hiilihydraatit ym. Ja proteiinin nälkää pitävyys on parempi.. Kun paino tippuu kuitenkin suht reippaasti monella, pitää lihaksille antaa mahdollisimman paljon hyviä aineita ja proteiinit kai parhaiten hyödyttää niitäkin.. Mutta siis todellakin suositukset on hieman persiillään. Mä Anetelelle sitä itkinkin, kun kaikki tuntui niin väärälle miten söin vs. entinen. Entiset kuitumäärät, hevi määrät ym. oli se mun vaivalla oppima terveellinen ruokailutapa, jossa kaikki oli tasapainossa.. Anette sanoi, että niin se vaan on, että se, mikä ennen oli suositus mulle (ja leikatuille) ei enää ole. 

Nykyisin en syö juurikaan koskaan leipää. Hapankorput on poikkeus, joita menee joskus päivittäin, joskus ei.. Kookoilen ruokailuni aikalailla seuraavasti.

AP: kahvi runsaalla maidolla, juustoa n35g/jugua/rahkaa/leikkeleitä

VP: jugujuomaa/juustoa/leikkelettä/viiliä/rahkaa

LO: rahkaa/puuroa/tonnikalaa/joku proteiini pitoinen valmisruoka/smoothie

VP: jugujuomaa/juustoa/leikkelettä/kahvia maidolla

PÄ: kana/kala/liha + lisukkeena kypsennetty kasvis ja/tai riisi/peruna tms.

JR: esim. pähkinöitä

IP: hapankorppua jonka päällä paljon proteiinia, rahkaa/jugua tms/puuro

Voipi näyttää aika tylsälle äkkiseltään..mutta ei se ole. Syön siis todella mielen ja tuulen mukaan..vaihdellen ja toi oli vaan raakaversio ja esimerkki. 

Tänään vuorossa salille meno ja asioiden hoitoa, joihin pitääkin tarttua heti! 

PS: 13 viikkoa leikkuupöydältä kulunut ja paino pudonnut 18,5 kiloa. Nyt joulun aikaan tuli hidastetta ja nousuakin, mutta nyt näyttäs taas kulkevan oikeaan suuntaan arjistumisen, hitaan sellaisen..myötä.