Aamupäivällä menin sairaalaan kello 11, pääsin samantien leikkaussali osastolle. Vaatteet sairaalavaatteisiin, punnitus ja petiin, jossa kytkettiin kolme erillistä kanyyliä. Yksi vasempaan kämmenselkään, yksi oikeaan sisäranteeseen ja yksi oikeaan kyynertaipeeseen. Niistä alettiin pumpata tavaraaa sisään heti pian. Oli tavan nesteytys, pahoinvointilääke, mahahappolääke, kipulääke - joka humahti päähän kun olis ollut 3% humalassa. :D Leikkuusaliin piti päästä kello 13, mutta se taisi olla jo puoli 3 ennenkuin mut sinne saakka vietiin.  Juuri ennen saliin menoa juotiin ehkä n.15ml "snapsi" MAAILMAN KAMALINTA LITKUA IKINÄ! Kertakaikkisen pahaa oli, meinasi yrjänä lentää. Suolaisen hapokasta ja kitkerän katkeraa ja aivan järkyttävää. Ei ole sanaa jolla sitä kamaluutta kuvata....... 

Salissa laitettiin sydänlätkiä ja hapetusmittaria ja ja kytkettiin monitoriin, jossa mm. pulssi ja paine. Paineet oli koholla aika roimasti jännityksestä, 110/152. Ihan pian tuikattiin uniaine kanyyliin ja seuraava muistikuva on, kun itken kipuja ja haluan kultani vierelleni. Hyvin lyhyt ja hatara muistikuva.

Seuraava todellinen muistikuva on, kun heräsin ihan horkassa ja saatanan kipeänä. Sain samantien lisää lääkettä ja koko ilta meni untenmailla. Yöllä nousin ekan kerran istumaan ja kävelin itse vessaan. Puhaltelin pillipulloon ja itkin kipuja. Sain lääkettä ruhtinaallisesti, mutta on matala kipukynnys.. ja outoja oloja oli.

5.10 aamulla näin ekan kerran mahani ja meinasin yrjötä. Koko maha on vasemmalta kyljeltä ja keskelle saakka sinisen musta - yksi hemmetin iso mustelma vaan, joka oli turvotuksen takia ihan muhkurainen ja todella epäesteettinen näky.  Muutoin masu näytti siistille tikkeineen ja haavateippeineen.

Oli aika ensimmäisten drinksujen. Sain lasillisen vettä, jossa lusikka pystyssä ja käskyn pari lusikallista hörpätä. Vesi maistui ihan hyvälle, mutta sai noinkin pienenä annoksena (n30ml) mahan murisemaan ja kuplimaan. Myöhemmin tarjottiin mehua, josta tuli paha olo ja ei se maistunut edes - en ole muutenkaan kova mehujen juoja. 

Iltapäivällä 5.10 pääsin omaan huoneeseeni tehovalvonnan puolelta, ihan autuasta. Mies oli monta tuntia käymässä ja jaksoin jo ekat puhelutkin suorittaa, tesktarit tökki, kun silmissä sumeni koko ajan, mutta sain laitettua tärkeille ihmisille infoa, et kaikki ok. 

5.10 kysyttiin haluanko suihkuun. Vastasin, että yhtä paljon kun kuolla. Kipuja oli todella huimana vielä ja sain isoja annoksia lääkettä koko ajan. Kävelin hieman ees taas ja jumppasin jalkoja maailman seksikkäimmissä tukisukissa. (ne laitettiin heti sairaalaan tultua - vain varpaat näkyi, muuten oli koko sääri vesirajaan saakka sukan peitossa, jotka puristi..). Päivän ruokalistalla oli 2 20ml lasillista proteiinijuomaa ja yksi pikari mustikkamehukeittoa.

5.10 sain illalla uninapin, ja nukuinkin melko hyvin läpi yön, heräillen vain muutaman tunnin välein ja lääkkeitä saamaan.

6.10 aamulla piti syödä velliä. Tarjolla oli myös jugua ja vauvansosetta. En paljoo jaksanut, mutta sen verran sisuunnuin, että menin suihkuun. Muut samaan aikaan leikatut olivat jo poistuneet näyttämältö hyvin paljon terveemmän oloisina. Kirurgi kävi edellispäivänä jossain välissä juttelemassa ja kertoi leikkauksen sujuneen ihan jees, mutta olleen hieman pidempi ja raaempi kuin normaali GBP yksinään. Multa siis vietiin samalla sappirakko ja sen sisällä olleeet kivet, jotka olivat niin isoja, että tähystysreikää oltiin jouduttu isontamaan hieman ulkoa ja varsinkin sisäkudoksista ja siksi niin massiiviset mustelmatkin. Ja kivut. Suihkun jälkeen oli parempi olo ja iltapäivällä totesin haluavani lähteä kotiin, vaikka sanoivat, ettei olisi pahitteeksi vielä olla yhtä yötä, joskin pärjäisin jo kotonakin varmasti. Niin lähdin himaan.. 

Matkaan kotiin sain terapiapullon, johon pitää edelleen puhallella, burana, panacod ja tramal reseptit. Kaikkea lääkettä menee kun listalla - tramalia koitan ottaa vain iltaisin, koska se väsyttää kovasti. Sain myös ns. napapiikkejä, eli verenohennuslääkettä (jokin K:lla alkava...) ja niitä pistelen 10 päivää iltaisin aina yhden masun alueelle. Ei satu, mutta hiukan kirveltää.

Nyt pari päivää kotona oloa ja pystyn jo ihan kohtuullisesti liikkumaan, Mahaa koskee heti jos syö, tulee kupliva ja pullottava olo. Mies haki just lääkettä apteekista, katsotaan auttaako se. Nukun ihan jees, tosin otan joka ilta unilääkkeen. Syömisestä sen verran, että nestemäisiä suositeltiin nautittavaksi 1-3 päivää, sen jälkeen sosemaisia muutama viikko ja siitä pikkuhiljaa normaaliin ruokaan hyvin pureskeltuna ja tiettyjä juttuja noudattaen. Niistä lisää myöhemmin.

Eilen söin jo velliä ja pinaattikeittoa.. tänään aikalailla samoilla mennään, viiliä lisäksi ja olen vielä apteekin ravintolisien varassa aikalailla, jotta saan proteiinejä ja vitamiineja tarpeeksi. 

Nyt ihmettelemään aamupalaa - meniskö ja jos menis, niin mitä..

PS: OLEN kerennyt jo katua koko leikkuuseen menoa pariinkin otteeseen, sairaalassa ollessa lähinnä ja sekin johtui kivuista ja epämiellyttävästä olosta ja peloista. Nyt odotan vain, että tilanne normalisoituu ja pääsen ns. tositoimiin leikkuuta hyödyntämään apunani matkalla alle 100 kiloa... 

PPS: leikkuun jälkeisiä arvoja: Hemoglobiini 114, verenpaine 68-72/124-132, syke aika tasainen 62 ja hapetus 95-98.