..anteeksi vain kaikki fanit, mutta mulla tulee se korvista jo.. kukuin tuossa naamassa äsken ja koin jonkinasteisen ärtymysilmiön, koska liki joka toinen päivittää tilaansa Suomi-Kanadan tahtiin.. maali siellä, toinen täällä.. KÄÄK. Hienoa.. kuinka mä pystyisin suodattaa noi??? 

Musta on tosi kivaa, ja hienoa, että on tälläisiä joukkosportti ihmisiä, jotka kannustaa ja hehkuttaa ja on messissä ihan täysillä..mutta mä en ole.. Joskus nuorempana joo, ja kun Suomi ekan kerran voitti MM-kultaa, niin muistan juhlineeni.. mutta esim. viime vuotisesta voitosta on jäänyt mieleen vain se Poika saunoo.. Nihn.

No se siitä.. kukin tavallaan. Itse katselen tässä samalla jotain ohjelmaa, en tiedä mitä, mutta jotain.. ja nautiskelen punaviinistä.. Jos tän yhden lasillisen joisi ja menisi sitten saunaan... katsoisi lisää töllöä sitten ja vain olla öllöttäisi.. Sain luututta tän lukaalinkin, niin et kykenee taas hieman rentoutumaankin.. 

Eilen pidin ruokapäikkyä, tänään en ole jaksanut.. chillaan.. ja nautiskelen.. eipä sitä ole kummia tullut syötyä.. aamulla leipä juustolla ja kinkulla ja kaffea.. iltapäivällä omena-kaneli rahkaa kermarahkan kanssa sekoitettuna, sitä tuli niin iso annos (200g+125g) et siit on osa viel jääkaapissa.. sit join taas kahvia ja söin yhden croisantin juustolla.. pienen annoksen makkarakeittoa ja ruisleivän becelillä.. yhden palan geisha suklaata.. ja nyt olen rouskutellut sipsejä ja juon viiniä.. Nom nom. 

Huomenna on mun pikkusiskon 20-vuotis päivä.. Muistan kun se pentu syntyi.. sitä kutsuttiin paprikaksi.. ja sittemmin kukkulaksi - en tiedä yhtään miksi, mutta niin oli. Ja nyt neiti on jo..melkein voisin sanoa, että aikuinen.. Mulle henk.koht sisarussuhteet on tosi tärkeitä. Mulla on isosisko ja pikkusisko sekä 3 pikkuveikkaa.. Osan kanssa on lämpimämmät välit kuin osaan, johtuu ikäeroista ja sukupuolesta.. uskon, että ne asiat jossain vaiheessa lakkaavat merkitsemästä yhtään mitään..nyt jo koen kaikki jollain tapaa läheisiksi, pikkusiskoni erityisesti on mulle ihan mielettömän tärkeä ihminen. Ei ole viikossa montaa päivää, kun en juttele hänen kanssaan. Isosiskoni on myös läheinen, mutta hiukka erilaisten elämäntilanteiden takia meillä ei ole niin paljon yhteistä kun pikkusiskoni kanssa.. Mutta pointtini tässä oli, että mun on aina tullut pahamieli niiden puolesta, joilla ei ole sisaruksia.. mikä on tietty tyhmää, koska kai se on niin, että mitä ei ole ollut, tai ole, ei sitä osaa kaivatakkaan?

Tosin tästä pääsemme hieman toiseen aihealueeseen taas.. Jos ei ole ollut jotain, kuinka sitä voi kaivata.. Lapsi. Kuinka voi kaivata lasta, vaikka ei ole koskaan yhtään vielä saanut? Mä kaipaan. Joka ikinen päivä. En voi sanoa, että se olisi aamujeni ensimmäinen ajatus tai iltojeni viimeinen, mutta jokapäivä mietin sitä, kuinka toivoisin, että saisin joskus tuntea lapseni kasvavan sisälläni.. saisin hänet syliini.. helliä, rakastaa, opettaa.. en kuvittele epärealistia unelmia siitä, et millaista se lapsiperheen arki on..olen nähnyt sitä sivusta vuosia, mutta silti.. jostain syystä haluan osaksi sitä hirvittävänkin tuntuista sirkusta.. huoh.. en pysty tästä nyt enempää kirjoittelee, en halua alkaa voimaan huonosti nyt, kun mulla on hyvä fiilis..

Taidan mennä naksauttaa saunan päälle, juoda viinini loppuun ja tekstaa ehkä ystikselle ja kysyä kuinka siellä voidaan....

Hyvää viikonloppua kaikille heart