Ihanaa, kun elämä voittaa! Olin äsken äitini vanhan koiran kanssa tunnin lenkillä ja selviydyin ihan jees. T-talosta soittivat kanssa ja edelleen pitäisi lisää sada proteiinia..voi elämä... vaikeaa on tämä syöminen - aion osta proteiini jauhetta, kun en muuten kykene oikeisiin mittasuhteisiin.

Nyt kiukuttelee oikeen urakalla oikean kantapääni luupiikki.. kamalia tuskia astuessa varsinkin, kun nousee ylös hetken levon jälkeen tai on liian pitkään jalan päällä. Luulin tän jo parantuneen, kun ei ole viikkoihin ollut kipeä, mutta näemmä ei...onneksi on saikkua, niin saa lepuutella/hoidella sitä..

Kamala vaaka himo iski, kun en ole hetkeen käynyt ja mein äidillä ei ole vaakaa! Kamalaa. Ei auta kun odottaa ens maanantaihin, et olen takas kotona.. Vaikka eipä se siellä pomppiminen asioita millään tavalla muuta..haluan vain..varmistaa.. että paino tippuu... Ihme vimma...

 

Mutta eipä tässä kummallisempia.. lomailen merimaisemissa loppuviikon, ihanaa