Suomen itsenäisyyspäivä. Vuosi jo vaikka kuinka mones.. Hieno homma, joskaan en varmasti osaa tätä itsenäisyyttä arvostaa puoliksikaan niin paljon kun veteraanit ja heistä seuraava sukupolvi... Mutta toki on hyvä näin. Sytytän kynttilän asian kunniaksi ja muistoksi kaikille menehtyneille tänään...

Ja paluu omaan napaan. Napaan, joka roikkuu! Raivostuttavaa, kuinka näen nahkani kurttuuntuvan.. Paino oli taas jumissa hetken, nyt lähti laskuun taas, hyvin hillitysti, 800g viikossa, mutta kuitenkin. Edelleen ne nelikymppiset on saavuttamatta.. usko meinaa hiipua, että sinne koskaan pääsen.. tää on tää sama paino, jossa olen jumittanut enennkin ja useesti ja kaikki ravitsemustieteilijöistä ystäviin vakuuttavat, että nää joskus pitkään junnanneet painot on hankalia, koska keholla on muisti asian suhteen.. perskeles.. No mun keholla ainakin!  Mutta ei auta - tällä viikolla on tullut elettyä hieman pellossa, ensi viikolla taas ruotuun kunnolla ja proteiinejä laskemaan.. tai siis itseasiassa tällä viikolla, nythän on maanantai! 

Töistä olen irtisanoutunut ja kouluun en ole vielä saanut papereita lähetettyä.. Olo on aika sekava.. jotenkin sitä miettii, että onko se tosiaan mun juttu ja entäs jos en oikeesti olekaan siinä hyvä kuten muut... jos sitä, jos tätä... ja suoraan sanottuna; mun elämän suurin rakkaus on lapset ja heidän kanssa toimiminen.. opinnoissani yritän siis varmasti suuntautua lasten sairaanhoitoon.. ties, jos päätyisin joskus vielä erikoissairaanhoitajaksi mukulapuolelle tai vaikka kätilöksi.. Tosin, jos en saa opinnoista irti mitä haluan ja jos se ei tunnukaan omalle jutulle (aina täytyy epäillä!) niin onneksi pomo lupasi, että saan tulla takas koska vaan.. Työrintamalla onkin aika uusia juttuja ollut, mutta se siitä.. sanotaanko, että olen nähnyt Valon! Hih.

Eilen olin pikkuisen siskon kanssa joulu shoppailemassa ja saatiinkin menemään lahjoihin aika summa rahaa.. tarkoitus oli, että yhteisbudjetti olis ollut 100 luokkaa, mutta todellisuus iski vastaan automaatilla ja tulos olikin pari sataa.. iso perhe ja osa jäi vielä ostamatta! Ihan kamalaa. Mutta antaminen on sitten ihanaa.  Löysin taas tulevalle kummilapselleni vaikka ja mitä, mutta en viitsinyt ostaa, täytyy ensin keskustella todellisista tarpeista tulevan äidin kanssa.. mutta juu.. 

Eilen muuten iski ekan kerran yrjö mulle. Oltiin chicosissa syömässä ja siskoni on alkupala friikki, joten tilattiin alkupalat.. maissilastuja ja niitä juustotikkuja.. söin kaksi juustotikkua ja jokusen maissilastun.. ja kun itse ruoka tuli (ihanat hampparit..) jaksoin syödä 1/6 osan hampparia ja viitisen ranskalaista.. ja sitten juoksinkin jo yrjänälle.. joku meni tossa pieleen. Veikkaan niitä rasvaisia juustotikkuja.. tai sitten olin vain liian täysi - ja olinkin todella, vaikka syötiin hitaasti.. maksoin 20 ihan ilmaan oikeestaan.. vielä on opeteltavaa ravintolasyömisessä.. ja toivoisin hartaasti, että uskaltaisin tilata lasten annoksia.. tai että ruokia myytäisiin myös PIENIÄ annoksia.. En ole koskaan tän selvemmin tajunnut, kuinka ISOJA meidän annokset Suomessakin jo ovat! Ihan huimia! Täytynee lie matkata joskus vaikka Texasiin katsomaan heidän annoksiaan ja saada perspektiiviä asiaan.. jos töllöön on uskomista, on siellä tilanne vielä pahempi..ja kaikki kolme kertaa suurempaa suunnilleen.. hyh. Miksi ei voida myydä puolikkaita annoksia ja hintakin puoliksi? Plaaah. 

Joka kerta, kun pelkään mahani venyneen entiselleen, saan tällä lailla muistuksen, että ei asia ole sinne päinkään. Nesteet vaan menee helpommin ja isompina annoksina, mikä on kuulemma täysin normaalia. 

Ja meni muuten nesteet hyvin perjantainakin.. jessus mitkä kännit sain aikaseen.. kotiin hiippailin joskus puol 5 aikaan ja aamulla oli todella kalpea naama ja piti maata liikkumatta, ettei päässäni laukkaavat hevoset olis pillastuneet yhtään enempää.. Todennus: siideri ei sovi, olut sopii. Shotit polttaa mahaa huimana, tequila ei mene  alas ollenkaan. Viini sopii punaisena, valkoisena ei edelleenkään. Ja.. no.. alku känni nousee nopeaan, mutta taso ei mene tajuttomuuden puolelle.. vaikka joisi useammankin.. heh..