Kuinka tää blogin päivitys onkin taas hunnigolla.. Tosin eipä mulle ole ollut mitään sanottavaa sen kummemmin.. ruokapäikkyä pitelen - nyt myös viikonloppuisin.. paino sahaa ees taas kahden kilon haitarilla.. tällä viikolla tuli plussaa - vaihteeksi... 700g... argh! On vissiin otettava se lusikka ihan nätisti nyt oikeaan käteen ja lisättävä liikuntaa.. Hitto että se on vaikeaa - ja inhoan sitä. Mietin lajeja jotka kiinnostas.. Lenkillä (kävely-kävelyhölkkä yhdistelmällä) käynti on ihan jees.. pidän myös kehonhallintaan liittyvistä lajeista: pilatesta joskus kokeilin, mutta silloin ainakin niillä kiloilla se oli turhan hankalaa, nyt voisi jo onnistua. Kinesis oli mun suosikki, mutta sitten Finnbody vaihtui Elixiaksi ja kinesis katosi sieltä.. ja nyt niitä tunteja on tarjolla vain Länsiväylän Elixiassa ja se ei mitenkään osu mun kohdille :( Pallojumpasta tykkään; inhoan vain mennä tommoisille aktiivitunneille yksin, kun ei ole ketään kelle irvistellä ja murista kun ei meinaa jaksaa tai tuntuu nololle :D Kaikki hyppyloikkaaskellus tunnit ei ole oikein mulle: koordinaatio ei riitä ja hermostun kun en pysy tahdissa muiden kanssa; liikaa energiaa menee siihen, että YRITÄN suoriutua.. Mitkään hyperkardiotunnitkaan ei oikein iske kunnolla - kunto ei riitä. Kohenisihan se siinä, mutta niillekin tunneille olisi kiva olla kaveri. Pelkkä kuntosalilla puntin vääntö ei innosta: mulla on saliohjelma vuodelta nakki ja lohkopotut, mutta se kaipaisi päivitystä ja muutenkaan en ole innostunut laitteesta laitteeseen siirtymisestä. Finnbodylla rakastin crossarilla hurjastelua; sitä voisin tehdä jatkossakin. Tätä pitää oikein työstää ja miettiä, mihin alan.. Kannustakaa... 

Syömisissä on ollut taas kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, oltiin lomareissulla ja siel ei oiken pysynyt ruokarytmi yllä ja autossa kököttäessä meni mm. pähkinöitä.. :P Tällä viikolla olen yrittänyt taas parantaa tapojani ja ensi viikolle otetaan JussiSpurtti. Salaatteja ja ylenmääräistä nesteytystä ;) Maanantaina menen vaakaan viel ja sit torstaina.. tavoitehan OLI alle 100 toukokuun loppuun, sit se siirtyi jussiksi.. tällä hetkellä tuntuu, että saan sen ehkä JOULUKSI kasaan..ärrinmurrin.. kuinka voikaan olla vaikeaa. Eilen olin aivan raivonpartaalla läskieni kanssa ja jouduin taisteleen itseni kanssa, etten vain luopuisi toivosta päästä alle sen sadan. Niin pienestä kiinni se on: kuinka helvetin vaikeaa voi olla pudottaa painoaan 1-3 kiloa?? Voin kertoa: Ihan helvetin! 

Eilen kävin läpi kaiken lapsuudestani tähän päivään ja purin suurta vihaa vanhempiani kohtaan itsekseni: olen ollut lapsesta asti pullukka: aloin lihomaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa tyyliin 4- vuotiaana. Mietin, MIKSEI mulle ole silloin tehty jotain? Miksi mun annettiin lihoa? En muista yhtään, onko jotain yritetty, epäilen. Mutta teini-iässähän olinkin sitten jo syömishäiriöinen.. Ja sitä jatkui pitkälle aikuisuuteen.. sekä bulimia taipumuksena että BED taipumuksena..nekin vuorotteli kuin vuoristoradan mäet.. varmaan aikalailla mielialojen mukaan.. syömättömyys, syömis-oksennus ja ahmiminen.. kaikki tuttuja juttuja.. Mietin oikeasti olisinko ollut normaalipainoisempi, olisinko ollut onnellisempi, olisinko välttynyt sairastumasta näihin sairauksiin? Viimeiseen en ehkä kuitenkaan usko loppujen lopuksi, mutta uskon, että jos mun psyykkisiin oireisiin oltaisiin ajoissa puututtu paremmin olisin säästynyt niin monelta paskalta elämässäni: olisin oppinut kunnioittamaan itseäni ja selviämään kriiseistä tervein tavoin itsensä viiltelyn, lääkkeiden ja alkoholin väärinkäytön, holtittoman käyttäytymisen ja agressioiden sijaan.. Tosin pääasia on tämä hetki: se, jolloin voin eheytyä ja oppia elämään itseni kanssa ja ottamaan elämän eteenheittämät paskat, surut ja kriisit tervein tavoin vastaan. Menneissä pyöriminen ei auta, mutta jos jotain olen oppinut, niin sen, että pakko ne on joskus käsitellä, jotta ne voi jättää taakseen oppimisen kautta...

Mutta tämä tällä erää... ruokapäikkyjä voin joskus sitten lataa tuutintäydeltä yhdellä kertaa.. nyt en jaksa, viitsi, halua... Jos saan liitettyä tähän yhden videon, niin teen sen.. Biisi, josta on tullut mulle hyvin merkityksellinen tavalla, jota en ihan itsekään ymmärrä, mutta jonka silti ymmärrän...

Sabaton:A lifetime of war.





 Video tuli ekalla kertaa, onnistuin pienentää sen noin seittämännellä.. enkä enää muista kuinka sen tein.. Upeaa cool Vaan nauttikaa upeasta bändistä ja mielettömästä biisitä... heart