keskiviikko, 13. kesäkuu 2012
Pitkästä aikaa..
Syömisissä on ollut taas kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, oltiin lomareissulla ja siel ei oiken pysynyt ruokarytmi yllä ja autossa kököttäessä meni mm. pähkinöitä.. :P Tällä viikolla olen yrittänyt taas parantaa tapojani ja ensi viikolle otetaan JussiSpurtti. Salaatteja ja ylenmääräistä nesteytystä ;) Maanantaina menen vaakaan viel ja sit torstaina.. tavoitehan OLI alle 100 toukokuun loppuun, sit se siirtyi jussiksi.. tällä hetkellä tuntuu, että saan sen ehkä JOULUKSI kasaan..ärrinmurrin.. kuinka voikaan olla vaikeaa. Eilen olin aivan raivonpartaalla läskieni kanssa ja jouduin taisteleen itseni kanssa, etten vain luopuisi toivosta päästä alle sen sadan. Niin pienestä kiinni se on: kuinka helvetin vaikeaa voi olla pudottaa painoaan 1-3 kiloa?? Voin kertoa: Ihan helvetin!
Eilen kävin läpi kaiken lapsuudestani tähän päivään ja purin suurta vihaa vanhempiani kohtaan itsekseni: olen ollut lapsesta asti pullukka: aloin lihomaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa tyyliin 4- vuotiaana. Mietin, MIKSEI mulle ole silloin tehty jotain? Miksi mun annettiin lihoa? En muista yhtään, onko jotain yritetty, epäilen. Mutta teini-iässähän olinkin sitten jo syömishäiriöinen.. Ja sitä jatkui pitkälle aikuisuuteen.. sekä bulimia taipumuksena että BED taipumuksena..nekin vuorotteli kuin vuoristoradan mäet.. varmaan aikalailla mielialojen mukaan.. syömättömyys, syömis-oksennus ja ahmiminen.. kaikki tuttuja juttuja.. Mietin oikeasti olisinko ollut normaalipainoisempi, olisinko ollut onnellisempi, olisinko välttynyt sairastumasta näihin sairauksiin? Viimeiseen en ehkä kuitenkaan usko loppujen lopuksi, mutta uskon, että jos mun psyykkisiin oireisiin oltaisiin ajoissa puututtu paremmin olisin säästynyt niin monelta paskalta elämässäni: olisin oppinut kunnioittamaan itseäni ja selviämään kriiseistä tervein tavoin itsensä viiltelyn, lääkkeiden ja alkoholin väärinkäytön, holtittoman käyttäytymisen ja agressioiden sijaan.. Tosin pääasia on tämä hetki: se, jolloin voin eheytyä ja oppia elämään itseni kanssa ja ottamaan elämän eteenheittämät paskat, surut ja kriisit tervein tavoin vastaan. Menneissä pyöriminen ei auta, mutta jos jotain olen oppinut, niin sen, että pakko ne on joskus käsitellä, jotta ne voi jättää taakseen oppimisen kautta...
Mutta tämä tällä erää... ruokapäikkyjä voin joskus sitten lataa tuutintäydeltä yhdellä kertaa.. nyt en jaksa, viitsi, halua... Jos saan liitettyä tähän yhden videon, niin teen sen.. Biisi, josta on tullut mulle hyvin merkityksellinen tavalla, jota en ihan itsekään ymmärrä, mutta jonka silti ymmärrän...
Sabaton:A lifetime of war.
Video tuli ekalla kertaa, onnistuin pienentää sen noin seittämännellä.. enkä enää muista kuinka sen tein.. Upeaa Vaan nauttikaa upeasta bändistä ja mielettömästä biisitä...
Kommentit