Jussi viikkoa viedään, kauhean nopeasti menee aika, järkyttävää. Ens viikolla on jo heinäkuu ja sitten elo ja kohta jo joulu... Lialle anteeksi, tiedän, ettet halua kuulla sanaakaan talven synkkyydestä keskellä kesää - vaan aika menee. 

Aikani kuluksi tässä nutrailen ja veehoohooittelen ja koitan saada painoa alaspäin, jotta leikkaus on turvallisempi, mikäli se tehdään! Ja vaikka ei tehtäiskään jostain syystä, niin ei ne kadonneet kilot pahaksi ole 

Maanantaina olo oli pirteä ja ei kovin nälkäinen edes. Söin nutraillen ja proteiinipainotteisesti 806 kaloria. Päänsärky ja palelu kiusasi. Eilen olo oli ensin kovin pirteä ja ei pahasti nälkäinen, illalla iski huimaus ja uupumus. 719 kaloria meni eilen. Tänään heräsin aamulla synkkänä ja turvonneena! Nilkat, sormet, naama - joka paikka näyttää rumalle ja tuntuu raskaalle, päätä särkee ja on suht kiukkuinen olo - ja väsynyt. Ja mieli tekee KAIKKEA missä on ripaus sokeria ja HIILAREITA. Leipää, pastaa, riisiä, muroja, mysliä, hedelmiä, puuroa..leipää leipää leipäääääää! Voisin tappaa tuoreesta ruikkarista minin kanssa.. Nyt ei auta kun pysyä tiukkana ja ..ja mitä? Kikutella ja raivota ja rähistä ja itkeä? Niin kai, mutta tiedän tän ohi menevän - kuin myös mies tietää!  

Jotain uutta täytyy tänään keksiä syötäväksi.. jos tekisin feta-tuna salaatin - en kykene enää edes haistamaan kinkkuleikkeen tai kanan suuntaan - nutrauksen täytenä pois sulkeva juttu: en kykene syömään samoja makuja päivää pidempään. Tai samaa koostumusta olevaa.. kuulostaa hassulle ehkä, mutta maanantain ja eilisen aikana söin kilon  verran kurkkua ja en halua edes HAISTAA moista tänään - jo ajatuskin nostaa yökkäfiiliksen kurkkuun.. Tomaatit sen sijaan maistuvat pitkästä aikaa aivan jumalattoman hyville  Vaan nyt täytyy mennä valmistamaan aamunutri ja kahvia. On wallan ihanaa kun on taas kone kotona ja pystyn palauttamaan puolet mun sosiaalisesta elämästä! 

PS: turhamaisin ajatus ehkä koko vuoteen, mutta minua pyydettiin eilen kummiksi ensi vuoden alkupuolella syntyvälle pienokaiselle ja kummiuden ihanuuden lisäksi mietin, että onneksi ristiäiset sattuvat vasta jonnekin maaliskuulle, niin en näytä kuvissa syöttöpossulle niin pahasti enää, hope so. :P Ilot ne on läskeilläkin. Kaiken kaikkiaan olen hyvin otettu ja aidon iloinen, että minua pyydetään ja minulle uskotaan noin tärkeä rooli tulevan uuden ihmisen elämässä. Aiempia kummilapsia on 3, kaikki poikia, joten pienen pieni tyttö sopisi kuvaan hyvin...tosin pojat on aina poikia :D Molempi parempi.