maanantai, 14. toukokuu 2012
Niin kyllästynyt
Turhauttaa ja muutenkin tosi paha taas olla. Aamu alkoi vain sillä tyhjyyden tunteella, jonka läsnäolon tahtoisin voida poistaa mun elämästä. Mutta se palaa aina vain uudelleen ja uudelleen. Ja kaikki se, mitä se tuo mukanaan on lähes sietämätöntä. Pahin yhdistelmä.. tyhjyys ja yksinäisyys. Se tunne, kun tuntuu, ettei kukaan välitä yhtään. Se, ettei mulla ole ketään, jolle mä olisin korvaamaton tai niin tärkeä, että olisin olemassa niille ihmisille silloinkin kun mun on pahaolla. Vihaan tässä maailmassa sitä, että kaiken pitäisi olla aina hyvin, jotta sut otetaan vastaan. Näissä kuopissa saa maata ihan yksin omissa paskoissaan. Liian monta kertaa saanut omat tunteensa pallona takaisin, jos niitä on kelleen yrittänyt jakaa.. joten en enää edes viitsi.. Vain kaiken hyvän saa antaa eteenpäin. Ehkä pitiäisi itsekin opetella olemaan tuollainen.. kylmä ja välinpitämätön. Lakata ottamasta toisten murheita vastaan tai syöttää ne takaisin toiselle, niin, että tietoisesti saa toisen tuntemaan itsensä täysin paskaksi.
Nää on näitä hetkiä, jolloin voisin ihan hyvin vain antaa periksi. En usko, että kukaan juurikaan noteeraisi sitäkään. Kuole pois ja olet unohdettu hautajaisia seuraavana päivänä. Miksen olisi yllättynyt siitä?
Taidan mennä vain peittojen alle, sulkea puhelimeni ja lakata olemasta siksi, kunnes mä kelpaan taas jollekin itsenäni - tälläisenä epätäydellisenä, sairaana ihmisenä, jonka ajatusmaailmaa on ilmeisesti niin saatanan vaikea edes yrittää ymmärtää. Uskonette, että jos voisin, muuttaisin itseni normaaliksi: ihmiseksi, jolla ei ole näitä aaltoja: on vain se pinta, joka joskus väreilee, mutta tasaantuu sitten.. Ei niitä huippuja ja sitten pohjia.. Mikään saatanan lääke tunnu tehoovan tähän..Mikä tekee tästä myös niin vaikeaa, on se, että mä TIEDÄN itse, ettei mun ajatukset ole ihan tasapainossa ja kaikki tuntuu liioitellun voimakkaalle ja että tää on se pohja taas, mutta että se harjakin tulee sitten taas aikanaan.. tiedän, mutten saa siitä itselleni mitään lohtua. Toivottomuus, ja tää saatanan ahdistus. Kaikesta. Ahdistaaahdistaaahdistaa. Loppuishan tää jos ottas ja kuolis pois. Loppus ne harjalla olitkin sitten. Olisko sitä kuoleman jälkeen kuin öinen lammenpinta..? Tyyni, rauhallinen ja usvainen?
Ainoa hyvä jonka tässä näen on se, etten ainakaan syö mitään, kun on niin pahaolla.
Kulta Pieni - Johanna Kurkela
miksi miksi teit niin
väsyitkö elämän vaatimuksiin
mikset kertonut peloistasi
joita kannoit sielussasi
nyt kaikki on niin tyhjää
sanatonta ikävää
en vielä oikein edes ymmärrä
tätä kylmää pimeää
refrain:
kulta pieni mä tahtoisin
ottaa sinut taas syliini
ja puhaltaa pahan pois
että kaikki taas hyvin ois
kulta pieni jos olisit jaksanut odottaa
niin olisit nähnyt sen miten valo voittaa
lopulta pimeyden
miksi miksi teit niin
petyit kyyneliin valheellisiin
sitä käsittää ei voi kukaan
miksi lensit tuulten mukaan
sä peitit taitavasti
jäljet kyynelten
ja kun en pinnan alle katsonut
niitä koskaan nähnyt en
Kommentit