Viikko katosi ja tänne en kerennyt.. mutta eipä mulle ole ollut mitään sanottavakaan.. kai.

Paino tipahti nyt sinne päin, jossa se oli jo aiemmin, hiukka vielä alle sen.. hieno homma.. kohta 9 kuukautta leikkauksesta ja sitten jo pian vuosi.. tavoite oli saada 50 kiloa pois ekan vuoden aikana, näyttää hiukka sille, että se saattaa juuri ja juuri toteutua.. alkuun tippui paaaljon nopeampaan ja nyt hidastuu koko ajan, mutta joo..

Uudet kengät on kahteen kertaan lenkkeilytetty (vasta..) ja onhan noilla ihan hyvä jolkotella. Ryhti pysyy paremmin kasassa ja jaloilla ja vatsalla on selkeesti enemmän duunia pysyä nätissä asennossa.. toimivat siis ja pääasia on mulle se, ettei mun kantapään luupiikki saa rasitusta.. Mission complete. 

Olen elänyt aika kriisiä, Sarin kysymykseen vastatakseni.. päässä pyörii vain tietyt asiat ympyrää ja en osaa päättää mitä haluan ja miksi.. Mutta mutta.. uskon, että ajan kanssa joudun pakkotilanteeseen, jossa valita kuinka eteenpäin.. lähiviikkoina uskoisin..puuh. Olen ollut ihan väsynyt ja uupunut - lomako muka rentouttaa? HÖPÖHÖPÖ.

Ruokailut olleet ihan silkkaa ******** lähiaikoina. Hiilarit huutelee tähän väsyyn ja ahdistukseen ja niistä tulee vielä väsyneempi ja ahdistuneempi olo.. elimistö huijaa itseään uskomaan sokeriin ja nauraa sitten kippurassa kun vaikutus onkin päinvastainen. Onneksi pystyn kuitenkin syömään vain pieniä määriä kerrallaan, mutta itseäni etoo se tieto siitä, että elän epäterveellisesti. Nyt juhannusviikko onkin huisin hyvä aika tsempata taas, kun tiedossa on varmasti viinaa viinan perään ja roskaruokaa.. mutta jos tän alkuviikon yrittäs oikeesti olla kiltti tyttö ja lopettaa mm. leivän pupeltamisen. Ugh.

Olin viime viikolla kaverini kanssa baari kierroksella ja sinällään tein hassun havainnon, että mä ikäänkuin sulauduin siihen massaan.. ehkä olin pukeutunut niin, etten näyttänyt ihan niin läskille kun olen, mutta silti.. kukaan ei tuijottanut mua silmät päästä pullottaen ja vaikka se ei mulle (ainakaan) ole mikään mittari, että kuinka viehättävä olet vrs. kuinka monta miestä flirttaa sun kanssa, niin silti sekin tuntui uudelle, oudolle ilmiölle.. pöh. En tiedä. Uuteen minään totutteleminen tuntuu hankalalle.. ja sille, kun se muuttuu koko ajan.. Jollain tapaa haluan talven tulevan, että voin piilotella itseäni paremmin ja rauhassa tutustua itseeni.. outoa. Hyvin outoa. Kun katselen omia kuviani nyt esim. eiliseltä lenkiltä, niin muutoin näytän ihan suht normaalille jo, mutta voi tätä maha-lanne seutua  Ja se ei lienee koskaan pienene tosta kunnolla ilman että kirurgi siihen kajoaa veitsineen..

Jos sitten menis siivoomaan.. tai jotain. 

 Loppuun vielä Lenkki Minä: