Hui mikä väsymys.. pitäisi jo olla kai nukkumatin mailla, vaan hiukset on niin märät vielä suihkun jäljiltä, että päätin lätistä niitä näitä..

Joskus mua harmittaa, kun en iltapainoja enää harrasta, kuten tänään.. kävin meinaan iltavaa'assa miljoonaan vuoteen about ja olisin tietysti halunnut verrata sitä johonkin, vaan minnes vertaat.. pöh..

Ei sillä, että mä ihmeisiin sentäs uskoisin, ei tän viikon pöperöillä ja lääkemäärillä ja pers homeessa makaamisilla paino tipu.. Olen ollut niin kertsin kipee, etten ole muuta kun syönyt ja nukkunut.. Koulussa olin tiistaina pakolla ne 3 tuntia ja keskiviikkonakin menin, kun en halua joutua uusinta kurssille tai tekemään tehtäviä läjäpäin.. Noloa kyllä, mun opettaja lähetti mut kotiin. Kurssilta, josta ei saa olla poissa kertaakaan. Meinasin kieltäytyy lähtemästä, mutta ope lupas, että kurssi menee silti läpi ja korvaavia hommia ei tule.. ehkä mun niin tunnollinen aiempi läsnäolo hänen kaikilla luennoillaan ja kursseilla on vakuuttanut hänet siitä, että mä hoidan hommani..

Hommista tulikin mieleen.. Kahden ison esseen DL on huhtikuun 26 ja samaan syssyyn pukkaa kokeita ja näyttöjä... loppu kevät näyttää hyvin kiireiseltä ja stressaavalta.. saas nähä kuin täsä pärjää...olen yrittänyt lähipäivinä raapustaa esseitä ja miettiä tenttejä, mutta ajatuskin on liian rasittava..

Huomenna lyhkäinen päivä taas (onneksi, koska tänään oli day off ja olen letkeellä tuulella..) ja sitten menen sumpille ystävän kanssa.. flunssa alkaa sen verran helpottamaan jo, etten tunne itseäni ihan pöpipääksi.. 

Viime yön olin siskon luona yökylässä; juotiin viiniä ja syötiin juustoja.. sain viettää aikaa ihanan kummipoikani ja 3 muun siskon lapseni kanssa.. jonkin ihmeen sortin vauvakuumetta uhkaa pukata aina toisinaan.. tiedä, onko se tää kevät huuma vai lähetyvät kolmekymppiset... aika on väärä ja painoakin liikaa ja .. 

..No.. musta on kasvanut vuosien mittaan aika itsekäs.. nautin omasta rauhastani, pitkistä yöunista ja suht siististä kämpästä ilman lelu rumbaa.. mua ei muiden kodeissa sellainen kaaos häiritse ollenkaan, mutta en voisi itse asua sellaisen keskellä..

Sanovat, että hormonitoiminta ja äidin rakkaus muuttaa kaikki tunteet negatiivisista positiivisiksi ja pyyhkivät pois epäilyt..Humm..sallikaa mun epäillä..

..Ja silti..ehkä mä haluaisin kuitenkin joskus..joskus..aikojen päästä tai jälkeen..ottaa sen riskin.