Vähiin käy ennenkuin loppuu, huiii! Tuntuu ihan uskomattomalle, että kohta alkaa taas uusi vuosi.. Mä muistan edelleen Milleniumin!! Ja musta se oli aika äskettäin..hmm.. No, elämä menee...

Ihania kommentteja taas - kiitos vain ja onnitteluista varsinkin! Tiedätte ihan saletisti, kuinka iso juttu tää mulle on.. SUUREN SUURI! Ja olin aika oikeassa siinä itseni suhteen, että kun tuo 150 on alitettu, paino tippuu huimaan taas, ainakin hetken ja sille tuntuu juu.. vaikka syön ja vain makaan, niin silti monta sataa grammaa päivässä. Aamun, ja 11 viikon, painon otin tänään, kun huomenna saattaa kamalassa kiireessä unohtua ja 11 viikon tulos on -18 kiloa, paino siten 147,7!! Ja nyt voinkin sitten alkaa keskittymään sinne 30-luvulle siirtymiseen... Toivon, että alkuvuonna siellä keikutaan.. tammikuun puolessa tai helmikuun alussa.. Toivotaan....Toivottavasti joskus olen vielä alle 100, se riittää mulle.. kaksinumeroinen, niinkuin normaalit ihmiset!

Sitten Lian pitkän listan pariin 

Crossari: valitettavasti ei löydy sille varmaan tilaa nyttenkään, jos en parvekkeelle laita..mutta onneksi on kuntosalijäsenyys (vaikkakin vähän käytetty lähi kuukausina...) ja sen pariin aion todella palata viimeistään vuoden vaihteessa. Luulen, että sitten koulupäivät kun istuu ahterillaan vaan, niin kaipaakin liikuntaa reilummin.. ja sali on suht lähellä koulua (ehkä 1-1,5km) ja salin eestä melkein menee bussi kotiin.. eli se ei ole tekosyy olla tekemättä.. koulun jälkeen varmaan herkemmin menee, kun ennen.. jos 8 pitää olla jo istumassa luennolla, niin saan itseni ylös siihen juuri ja juuri..puuh!

Leikkaus: en ole katunut mitään, niiden kipujen kadottua. Niiden kanssa kaduin ja monesti ja pelkäsin, että ne ei lopu koskaan. Nautin siitä, että ruoka ei millään tavalla määrää mua ja etten joudu kieltäytymään mistään kalorien pelossa tai rasvan kauhussa.. syöminen on rentoutunut ihan mielettömästi ja alan hyväksyä senkin, että hevit ei ole enää se Terveellisyyden Ykkösmerkki kuitujen kanssa samalla linjalla. Molempia kun tulee niukasti nykyään. Palssan kanssa puhuin tästä myös ja hän sanoi, että se onkin hassuin juttu hyväksyä, että entiset terveet elämäntavat pitää heittää tavallaan pois ja keskittyä ruokaan ihan toisesta näkökulmasta. Proteiinit on ykkös sijalla, sitten rasva ja muut tulee perässä.. Ja vaikka en olisi uskonut itsestäni, leipä hirmusta, niin se vain on jäänyt pois.. Hyvin harvoin enää syön leipää.. hapankorput on ainoat..en edes muista, koska viimeksi söin leipää... ei tee mieli edes.. Luulin, että tässäkin asiassa tulen olemaan jotenkin poikkeava ja en varmasti kykene leivästä luopumaan, mutta niin monelle kuulemma käy vähän kuin automaattisesti - ja ei tää mullakaan mikään valinta ollut.. Pikemminkin tein vain kaupassa kerran huomion, kun taas vaan miehelle leipää valkkasin.. omituista.. Mutta en kadu mitään ja tekisin tän uudelleen jos joutuisin valitsemaan. Onneksi olen niitä, joille ei ole tullut mitään erikoisia ongelmia tai puutoksia.. Multa ei lähde hiukset, ei ole ainakaan todettu mitään imeytymisongelmia..voin hyvin ja veriarvotkin ihan jees. Punasolujen kanssa jotain häikkää, mutta sukuvika varmaan, koska mun siskolla on sama..ja äidillä... 

Olenko muuttunut? Mietin edelleen, että millainen ihminen olen ja muutunko ihmisenä.. Sanoisin, että mihis kissa karvoistaan pääsee..sama persoona olen kuin ennenkin, hieman itsevarmempi vain. En enää jaksa kiinnostua kenenkään mulkoiluista tai kenties sanomisesta - osaan mulkoilla myös ja sanoa samoin  Mun on helpompi hyväksyä itseni tälläisenä kun olen.. olen ja hyvä niin. Luonteeltani olen jollain tapaa kuitenkin arka ja syrjäänvetäytyvä (ei vastalauseita!) ja kulutan paljon aikaa pohtien, millaisena muut mut näkee. HIrvittää jo etukäteen se tammikuun koitos, kun uudet ihmiset ja varmasti olen porukan ainoa megaläski, se, kuinka mut hyväksytään porukkaan ja kelpaanko opiskelukaverina.. vai ajatteleeko jengi musta, että Läski ei voi olla alalle sopiva.. tai, että mitä se täällä tekee.. Njaa.. ei siis kissa karvoistaan pääse.. olen itsevarmepi sillä tuulella ollessani ja edelleen sama luuseri toisella tuulella ollessani.. Taitaa olla aivoperäinen juttu tää... 

Hollanti: Yhyyyyy!!! En varmaan pääsekkään lähtemään.. on tässä kaikenlaista hoidettavaa, pakattavaa, siivottavaa.. ja rehellisyyden nimissä myös niin paljon menoja, että jostain on luovuttava, jos meinaan sisustaa.. Mutta saattaapi olla, että mies yksikseen menee käymään ja mennään sitten yhdessä keväämmällä.. Onhan siellä keväällä/kesällä muksempaa ollakin.. enemmän tekemistä ja nähtävää..Mutta jos hani menee yksin, niin saa luvan kuskata läjäpäin tuliaisia.. mulla on jo iso vaatimuslista tehtynä.. Aika hinnoissaan on tosin lennot olleet niille päiville, kun J menisi.. että katsellaan.. 

Se Uniekaas on mmm.. pehmeää..kermainen, muttei liian.. mun mielestä suht voimakas makuinen.. ei silleen liian, mutta sopivasti.. sopii naposteluun, leivälle, salaatteihin.. uunissa ei käyttäydy ihan niin kun mä haluaisin, vaan rapeutuu.. mä haluan löllöä.. suosittelen kokeileen, ei ole edes hinnalla pilattu.

Joulu: Voivoi.. äiti just sanoi puhelimessa, et jo on sillä vaativia muksuja.. me ollaan mun siskon kanssa tehty vaatimuslistaa joululle pitkin syksyä.. mun listalla on hapankorput, kala, kala, kala, juustot, lihahyytelö... sienisalaatti.. sisko haluu laatikoita, kinkkua, limppua, maksapasteijjaa... Mä haluan siis lohia erikuoseissa ja lipeäkalaa.. Proteiinipainotteisesti tulee syötyä - porkkanalaatikko on hyvää, peruna menettelee, lanttu on kuvottavaa.. sitten on pähkinät ja joulurahka.. syön mielen mukaan, mielitekoja ei ihan järkkyjä ole ollut.. ja sen mukaan, mikä sopii mahalle ja mahaan.. ja äitini on oikea Skyttä mun kanssa, kun syön.. tarkistelee, että syön tarpeeksi usein ja sopivia annoksia.. parintunnin välein sanoo, että pitäskö sun nyt syödä taas ja varmistelee, etten syö liikaa ts. sanoo, että jos et jaksa, älä syö kaikkea.. Musta tuntuu, että mun äidille tää on ollut tosi iso juttu.. hassua.. Varmasti myös suklaata menee jouluna.. Ihan vaan rennnosti nauttien.. leffoja ja saunomista, takkatulta ja lukemista.. lumikylpyjä ja mäenlaskua... ja joulun jälkeen äiti tulee meillepäin kylään. 

Voi Sari..ei olisi saanut ostaa mitään! Nyt iski stressi, että kerkeän käydä teille ostamassa jotain myös! En tiedä ennen joulua kerkeämisestä.. ehkä 23. kun äiti tulee hakemaan, niin kerkeäisin matkalla kävästä.. tosin se olisi pikapikainen, ja ei kovin nautinnollista siten.. mietin murunen.. Jookos kookos.. Olet ihana. 

Jaarittelu saa nyt piisata, pitäs tehdäkin kaikenlaista tänään.. piti mennä ostoksille, mutta puuuuh, ilman houkuttelee suunnilleen saman verran kun rautanaulojen nieleminen.. täällä on oikea lumipyry!