Reissukissa täällä taas - pitäisi pakkailla sen sijaan, että köökin koneella, mutta kerkee sen uimapuvun myöhemminkin pakata - näyttää sille, ettei paljon kannata vaatetta kantaa, kun on huh hellettä luvattu ja olen kuiteskin matkalla merenranta kaupunkiin.. Ihanaa. Ja vanhan ystävän seuraan ja kummilapsoseni ja hänen siskonsa seuraan.. Nautin jo etukäteen! 

Piti tuohon Sarin edellisessä olevaan kommentoida, kun kirjoitti hän, että on mukava lukea, kun en vain hehkuta onnistumisia vaan jaan ne kakkamomentit myös. Niin jaan. Nyt ja jatkossakin. Elämä ei ole ihanaa aina ja miksikäs mä sitä sellaiseksi maalaisin.. Varsinkaan painonpudotus ei koskaan ole vain leikkiä ja hauskuutta, ei edes meillä leikatuilla.. Tiedän, että on niitä ihmisiä, jotka ajattelee, että leikatut laihtuu itsestään: ehkä joku, itse en kuulu siihen kastiin. Joka päivä on katsottava mitä suuhunsa laittaa, tarkkailtava proteiinejä ja mietittävä..liikuttava ja elettävä kuin laihduttaisi, helpompaa tää mulle varmaan jossain määrin on - olen selättänyt oman demonini.

Mun oma demonini oli suklaa. Mä en ollut niitä ihmisiä, jotka eivät olisi pystyneet vetäsemään levyä tunnissa. Been there, done that. Mulla ei myöskään ollut sellaista limittiä, että jos vaikka aamulla olisi syönyt jo suklaata etteikö voisi illalla syödä jo - se ei siis ällöttänyt. Ja jo pieni hippunenkin suklaata on sairas kaloripommi. Jäätelö oli toinen demonini - pystyin, kyllä vain!, syömään puol litraa kerralla. 

Nykyisin... en syö enää jäätelöä ollenkaan, koska siitä tulee huono olo. Lusikallisen voin maistaa, mutta en voisi syömällä syödä sitä. Yök. En tunne minkäänlaista vetoa edes jädeen. Ennen tyhjensin B&J purkkeja..nyt enää haikein mielin katselen niitä. En haikeena, koska haluaisin ahtaa ne napaani, vaan koska .. mä tiedän, että ne on stanan hyviä. Ja mä en enää halua niitä. Olen onnellinen, etten halua. Ja samoin on suklaan kanssa.. Meillä varmaan on aina suklaata kotona.. mutta entisen levyn sijaan mulle riittää 2 palaa, joskus innostun ja revittelen ja syön 4 = lopputuloksena on huono olo. Yleensä siis 2-3 palaa. Ja en joka päivä. En eesa joka toinen. Ees joka viikko. Joskus. Nykyisin olen suolaisen..perään..juustoja..suolakurkkua..metukkaa..hapankorppuja..

ruissipsejä..normisipsejäkin voin syödä pienen määrän kerrallaan.. suolapähkinöitä..juustotikkuja..

Mitä ei saa olla: makea+rasvainen tai suolainen+rasvainen = huono-olo. Ja en usko toleranssin liikoja kasvavan, kun on oppinut ulos niistä jo. Oppinut nauttimaan muista vaihtoehdoista.

Tulihan lätistyä taas - asiaa ja asian vierestä. Kiitos vielä kaikille onnittelijoille ja mukana kulkeville - on kivempaa kun on tukea taustalla! 

Lopuksi on pakko hieman haaveilla ja muistella....

Voi kun voisin olla tuolla taas makaamassa...huoh.. (Meidän loma-asunnon allasta Turkissa)

Ja katselemassa tätä palmua, jonka hyvin pienoisessa varjossa oli kiva loikoilla.. snif...

No täytyy reipastua ja lakata haaveilemasta ja siirtyä pakkaamaan kotomaan reissua varten.. On sielläkin rantoja..ja ens viikolla saatan mennä landelle.. puita sielläkin on rannassa..koivuja ja kuusia ja sillain.. suomitunnelmaa..