Kilon miinus ja kolmet kympit lähenee... eivät vielä ole riittävän lähellä, mutta suunta oikea..Tänään tuntuu tuskallisen hitaalle koko projekti, vaikka tiedän olevani ns. mallikappale: paino laskee tasaisesti, noin kilon viikko vauhdilla ja ongelmia ei liiemmin ole ilmennyt.. mutta sitli... pelkään koko ajan ajan kuluessa eteenpäin, että leikkuun hyöty lakkaa ja paino jumahtaa paikoilleen. Leikkauksen tuoma aikahyöty on n. 2 vuotta - eli ihan turhaan mä vingun.. Ja ensimmäinen vuosi on sitä aikaa, kun paino laskee aika nätisti.. mulla nyt kulunut kolmasosa siitä eli 4 kuukautta.. Mutta MUTTA mutta.. Joskus iskee mullekaikkiNYT heti fiilis...

Viikonloppuna en mennyt salille kaikesta ajattelustani huolimatta, mutta kävin sentään lenkillä.. tänään piti mennä, mutta poskissa on ikävä tunne ja sitä myöten kaikki skeida valuu nieluun ja hengästyttää ts. rakas sinuiitti - tervetuloa kotiin!! (&(/%675#34¤%%%//(/=I)(/77///(()i=)=+0+0)=?%¤###"#"¤¤%!!!!!! Että tota mieltä mä olen.. ja odotan että leikkaavat mut jo pian...

Poskionteloihini siis tehdään laajennus ja sitä myöten toivon voivani sanoa hyvästit koko elämäni kestoisille sinuiiteille ja muillekin ylähengitystie infektioille, infektio astma mukaan lukien. Apu olisi todella suotavaa, koska satun omistamaan vielä jonkinsortin geenivamma ts. komplementtipuutos C4A:n totaalipuutos..voi jessus mitä lie.. mutta jokatapauksessa, toivon, että leikkuu tulee nopeaan ja saan apua tähän. Uskon, että sekä hapenotto kyky paranee ja väsymys väistyy kun happi kulkee normaalisti ja ikuinen tulehdustila loppuu...

Nyt kouluun valmistautumaan.. lyhyt päivä tiedossa, onneksi.. väsyttää.