Heinäkuu hei hei hei... Tervetuloa elokuu.. huoh.

Heinäkuun viimeisen kunniaksi aion VALITTAA. Valittaa laihtumisen nurjista puolista.

Etsin kaapistani tänään mustia housuja illaksi, koska olen lähdössä ..parille... ÿstäväni kanssa, joka tahtoo juhlistaa kesätöiden päättymistä.. no.. löysin, lukemattomat mustat housut. Mukavaa. Paitsi siinä vaiheessa, kun ne oli päällä. Kun ne on suljettu, voin tunkea tyynyn housihini ja toivoa, ettei ne sitten enää tipu. Ne kirjaimellisesti valahti nilkkoihin. Stanaprkle... Kiva muutoin, mutta ne on likipitäen käyttämättömiä, koska oli aika kun ne ei menneet mun päälle edes voilla höystettyinä.. Nyt ne sitten on liian isot pidettäviksi. Tavoitevaatteet: silkkaa skeidaa. 

Kroppa ei todellakaan ole kaunistumaan päin vaan mun jättikokoinen mahani on korostumaan päin. Muu kroppa tuntuu pienenevän ihan jees, mutta maha vaan valuu alaspäin ja näyttää entistä kamalammalle tässä kropassa. Allit on jotain aivan kertakaikkisen oksettavaa. Reisien sisäpuoli on kuin suoraan kauhuelokuvien lavasteista.

Laihtumisessa ON nurjakin puolensa. Mä en pidä omasta kropastani ilman vaatteita enää yhtään. En mä sitä ennenkään mitenkään rakastanut, mutta..ei herranjumalasentään. 

Kaikki, KAIKKI, vaatteet näyttää mun päällä ihan naurettaville ja jos yläkroppa istuu, alakropassa on ongelmia ja toisinpäin..

Pitänee siirtyä takaisin telttoihin: ennen vaatteen tarkoitus oli vain peittää as much as possible.. ja nyt siirryn takas sinne hetkellisen istuvampien vaatteiden käyttämisestä.. Tiedä, pitäiskö itkeä vai nauraa. Ainakin tekee mieli huutaa ääneen sitä, kuinka tyytymätön olen itseeni.

Huomisen vaa'an skippaan ihan tunnolla.. menee illalla myöhään ja sillain.. enkä mä muutenkaan ole laihtunut senttiäkään, kiloista puhumattakaan. 

Tehnyt:  Lucien Freud 

Mallina olisin voinut olla minä..  Mun mielestä tossa taulussa ei ole mitään kaunista... ja silti maksaa vaatimattomat 23 miljoonaa.. Ruma kun mikä. Huoh.