2kk ja +900g. Mä en vaan tiedä, kuinka tässä näin pääsi käymään. Tai tiedän. Olen maannut ja syönyt hiilareita liikaa.. joulun aikaan on varsinkin kulunut kaikkea ihan huuhaata.. hoho hohoho hohohoooooo. Ärsyttää. Mutta samalla sisuunnuttaa! Tämän viikon olen vielä lomalla, joten on oikein hyvä aika alkaa orientoitumaan tähän hommaan taas täysillä.

Ja tämäkin on siis osoitus kaikille niille, jotka luulevat, että leikkaus on taikakeino... ei ole. Aikansa se toimii itsenäisesti, sitten se alkaa tämä taistelu taas.. ja mullakin on vielä melkein 19 kiloa matkaa tavoitteeseeni.. eli hoh hoh.. hommia saa tehdä. Onneksi ne on mielessä vanhastaan ja tiedän, että kun vain viitsisin, niin tuloksiakin tulisi. Ja toki leikkauksen jälkeinen olo edellen auttaa: vatsa on pienempi, sitä ei voi kieltää.

Uuden vuoden ...lupauksena... vai sanoisinko PÄÄTÖKSENÄ sovin itseni kanssa, että 3 kertaa viikossa on harrastettava jonkin sortin liikuntaa. Mä vihaan sitä, ei mahda mitään, mutta teen niitä juttuja, jotka ei ota nuppiin liian raskaasti.. kävely luonnossa on yksi, uiminen toinen (joskin sinne uimahallille meno on ärsyttävää..ne riisumiset, pukemiset, kuivaamiset..hoho hoho..).. Jumppa: YÖK. Crostrainer on jees, mut mut.. mistäs semmoisen.. en todella osta sitä jättiläistä kotiini ja salille meno.. noh, tiedän, ettei se vaan tule tapahtumaan. Sekin vielä. Mun on niin vaikea ymmärtää, miksi jotkut rakastaa liikuntaa? Miten?? Kuinka?? Mäkin haluaisin, mutten vaan kykene siihen. Kouluaikaisia urheilutraumoja? Voi olla.

Mutta aion ryhdistäytyä silti ja tehdä mikä miellyttää sen kolme kertaa viikossa. Ja fiksaa tätä ruokailua taas.. säännöllistää ja sitä rataa.. ja jospas pääsisin tästä loputtomasta sairastelu/lääkekuuri kierteesä eroon, niin kroppakin palautuisi omakseen..

Fakta on siis, että painoin 113,7 kiloa. BMI on siis 37.1 eli olen siis VAIKEASTI LIHAVA. 

Ja sille se kyllä näyttääkin!! ^^

Tästä taas lähdetään.. ensi maanantaina uutta puntarointia pukkaa... 

PS: Pampula, ollaan yhteydessä!! Ja tottakai nähdään!! Pian!