Päivä kaksi starttaa, eikä todellakaan missään jee jee fiiliksessä... nukkuminen ei onnistu. Pää liian täys räkää..en saa henkee ja yskittää ja voi V***U! Niin meinaan mennä jonottamaan taas tervarin arvausosastolle kiljumaan punkteerauksen perään - tätä menoa ei tule mistään mitään.. 5 päivää antibioottia takana ja tulos..öö.. lämmöt laskeneet? Mut paine ja kipu ja tuska jatkuu... hoh hoh... kamalan väsyttävää. Ja eilen illalla alkoi oksetus, joka tuntuu yhtä jatkuvan ja nutrit kiinnostaa mua (se nutriletin suklaa!) yhtävähän kun Maon aikaiset Kiinan tapahtumat.. anteeksi vain kaikille historian ystäville: mä vihaan historiaa. Omassa elämässäni se toistaa aina itseään, niin taitaa olla mun elämänkin ulkopuolella.. Kolmatta maailman sotaa odotellessa? No en, mutta ymmärtänette pointin... Isäni harmiksi nukuin ohi Suomen hienon historian - en oikeasta edes muista, kuka oli Suomen eka pressa..Noloa. Olisko ollut Svinhuvuud? Eh...

Takaisin nykypäivään. Heräsin siis 5 aamulla taas ja nyt lipittelen turkkilaista omena teetä (pussi vaihtoehto, ei se sokerikökkö jauhe) ja mietin, mitä tänään tapahtuu.. menen tervariin - punkteeraako ne? Jos niin koska..? Kerkeenkö töihin, jaksanko töihin?? Miten saan itselleni energiaa riittämään koko loputtoman pituisen päivän - alle 800 kalorilla??? Masennus sentään.

Nyt tekis mieli ihan oikeesti röökiä - siksi, jotta ... en edes tiedä. Jotta olis jotain tekemistä?? Ei voi tietää. No röökiä ei ole, eikä tule. 

Jokohan Tarja soittelis tänään mulle..? S.postista löytyi postia sieltä suunnalta: 

...Leikkauksesi on ma 4.10 iltapäivällä, kutsu on todellakin tulossa.  Soitan sinulle alkuviikosta!