Kummilapsen ja siskonpojan synttärit - Onnea hänelle!  Niin ne lapset kasvaa...Viime yönä mietin, että joskos minäkin joskus omia... samaa rataa kulkee ajatukset senkin asian suhteen.. Eniten mietin, kuinka sitä pärjäisin lapsen/lasten kanssa? Mun hermot ei ole maailman parhaat ja muutenkin koen kasvaneeni aika itsekeskeiseksi mitä tulee mm. yöuniin ja pitkiin rauhallisiin suihkuihin, leffan katsomiseen tai siihen, että voin tehdä ja mennä miten haluan.. Toiset sanoo, että siitä oppii pois, toiset sanoo, ettei lapsi ns. rajoita elämää.. Miksei tästäkin asiasta voida tehdä ohjekirjaa?? 

Ohjeista tuli mieleen, että olen sekopäisenä lähestulkoon laskenut kaloreita ja proteiinejä ja hiilareita ja rasvoja leikkuusta saakka ja nyt tänään päätin kokeilla, osaisinko olla ilman.. tuntuu kamalalle ajatukselle, mutta täytyy uskaltaa kokeilla ja luottaa siihen, että osaan syödä ilman ohjeitakin ja varsinkin, että paino laskee normaalisti vaikka en laskiskaan... Tiedä mitä tästä tulee... mutta yritän kovasti...

Eilen tuli kaksi viikkoa operaatiosta ja alan olee suhteellisen ok. Ei suurempia kipuja, ei pahempia ongelmia haavojen tai minkään kanssa.. Uskon, että elämä voittaa.. Paino oli eilen tippunut tasan kuusi kiloa leikkaus aamusta.. mutta eniten odotan sitä seuraavaa kymppiä!! Ystävieni kanssa mietiskelin, että kerkeenkö uudellen kympille ennen meidän naisten pikkujoulu reissua, joka on 27.11, eli veikkaan, että en, mutta aika liki  On vallan ihanaa päästä reissuun! Ihanien ystävien kanssa, hyvää ruokaa (vaikka kuinka vähän söisi, se on hyvää silti.. ) ja ehkä juomaakin...Ja kenties mahdun housuihini, joihin en ole koskaan vielä mahtunut... Ai miksi mulla on ne? No kun silloin laihduttuani 30 kiloa mahduin niihin just ja just ilman istuma ja hengitysvaraa, ja ajattelin tietysti edelleen laihtua... No se onkin sitten jo toinen tarina... 

Tänään vuorossa ulkoilua ja oman kullan kanssa oleilua  Ihana, syksyinen ilma...